tiistai 9. helmikuuta 2016

Väliaikapäivytys

 
 

Äläpäs livistä nyt, kun pääsimmä vasta vauhtiin!

Rakasta on kehkeynyt varsinainen puistopoliisi ja ihanaisten narttujen sydänten valtaaja. Sielä se Rakka vaan yrittää armottomasti rakastella yhtä Minniä, vai Mimmikö se oli?
Sitten on tämä suloinen jotenkin ajokoiraa muistuttava suloinen ihana Lotta tyttö, joka on niin ihanan herkkähipiäinen, että se kaipaa Rakan suojelevaa paimennusta.
Tässä pieni kuvailu Rakan suojelukseen päässeestä Lotta neitokaisesta.
Eli kuvissa näkyvien yli-innokkaiden vinttikoirien mielestä Lottaa oli oikein mukava ajaa takaa ja olihan se hauskaa Lotankin mielestä kunnes se tajusi että sen perässä on melkein kymmenpäinen LAUMA vinttikoiria. . . . Siinä sitten menikin jo leikki uusiksi, kun alkoi pikkuneidillä pelottamaan. Rakka meni heti pelastamaan tilanteen ja meni komeasti haukkuen pienen suojattinsa ja omasta mielestään uhkaavimman vinttikoiran väliin armottomasti haukkuen ja hampaita naksuttaen oli niiiiiin isoa poikaa, että oksat pois! Sitten ajettiin takaa sitä kiusankappaletta ärhäkästi haukkuen pitkin puistoa. Ei saa pienempiä kiusata! Rakan elämäntehtävä on suojella pienempiä (joskus myös isompia, jos tilanne siltä näyttää) Ja äitiä pitää myös vahtia. Ja Rakan mielestä rakkaus sattuu aina, joten jos poskikarvat lentelee uuteen ihastukseen tutustuessa niin se ei haittaa!
 
Rakalla tuntuu olevan taas joku uusi herkkyyskausi, kun mielensä pahoittaa niin herkästi, kun vähänkin kovemmin ärähtää. Sitten sitä mökötettään korvat luimussa jossain nurkassa ja todetaan että " ÄITI SIE OOT IHAN ÄÄLIÖ!" . Puistossa ollaan nykyään niin hienoa poikaa että! Rakan kanssa on helppo lähteä puistosta poies, kun jätkä lähtee pätkimään perään ja on ensimmäisenä portilla, ilman erillistä itkupotkuraivari kohtausta :'D
Rakalle on ainakin yksi tärkeä käsky, jota joskus tarvitsee käyttää eli "anna tilaa". Anna tilaa- käsky on meidän yhteinen oma juttu, jolla sitten annetaan hetki hengitystilaa uusille tulokkaille puistossa ja vältellään rähinöitä. Jos meinaa mennä liian kireäksi tunnelma niin tätä käskyä noudatetaan arvokkaan huomaamattomasti ensin siirtyen puolimetriä takavasemmalle ihan kuin ei olisi kuullutkaan koko käskyä ja lopulta poika saattaa poistua nuuskutelemaan keltaista lunta. . . . . Sitten saattaa pooka tulla moikkaamaan minua ihan niinkuin ei oltaisi nähty viikkoon! :D
Hengissä siis ollaan edelleen, vaikka ei ole päivitystä pitään aikaan tehtykään!
Viimeisenä pieni loppukevennys Rakan viimeaikaisesta keksinnöstä. Pooka on siis keksinyt ettei halua olla auton takaloosissa. Sieltä se pooka itsensä sutjauttaa koiraverkon välistä takapenkille ja sitten näppärästi etupenkille kiepille nukkumaan. Matkalla saattaa vaan joskus webasto mennä päälle ja siellähän se on mukava lämpimässä autossa pötkötellä :D Nyt se pitää olla hinhaan kytkettynä auton takakontissakin, ettei jäädä kaupan parkkipaikalle akun tyhjentyessä Rakan autuaasti nukkuessa ;)

Mahotonta painia!
 
Vinttikoirien matkassa hauska juossa. Mutta minäpä olin semmone puistopoliisi,
että sai nuoki ripakintut kyytiä!
 
Pyöräilimmäkin äitin kanssa täsä joutessamme yhtenä päivänä.
Oli vaan lystiä ku sai paahtaa menemään iha mite ite haluaa!
ja JUOSTA KOKO AJAN!


tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulutervehdys

Hetken saa levähtää, kun  emäntä pötköttelee masu täynnä kinkkua. Rakka ei taida joulusta niin välittää, töhöttää menemään arki tai pyhä :D

Jatketaan harjoituksia taas joulun jälkeen!


sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Rakan herkullinen kuva päivitys :)

Haloo. . . . herkkua? 
Herkkua oli!


Ite oon HERKKU!

Tuola puusa on joku herkku orava. . . 

tiistai 15. joulukuuta 2015

Mitä kuuluu

Rakan kanssa meillä on ihan erityinen suhde... On se kumma, että kerta kuukauteen pieni kurinpalautus ja PLING, poika on niin kuuliaisena että ei mitään rajaa.  ;) Pikku hölmöläinen <3 Ja edelleen haluan muistuttaa, että kyllä meillä verbaalinen huomautus ja se energia riittää kertomaan, että nyt oli tuhma poika. Joskus on vaan itselläkin liian lyhyt pinna, hermostunut olo, ei sillon ole itsekään parhaimmillaan, mutta se on elämää. Kyllä ne koirat vaa vaistoaa energiaa, oppii lukemaan emäntäänsä paremmin kuin itse edes tajuaa.

Pooka on alkanut iha syttymään todenteolla paimennukseen. Pitää toisia koiria paimentaa ja hakkua, jos se ei toimi niinku Rakka ite tykkäis. Jos on ajokoirilla ajoleikki käynnissä niin johan on Rakalla lystiä yrittää pysyä perässä vimmatusti haukkuen ja pitää keksiä, jokin sopiva oikoreitti, että pääsee pysäyttämään päättömiä hulmupettereitä. Pakko saada pysäytettyä!

Toinen uusi ilmiö on, että jos joku toinen koira tulee liian lähelle minua ilman Rakan lupaa, ni kyllä hyökkää poika sieltä täysillä väliin ja alkaa haukkua ja ajattaa toista poies: " PERKELETTÄKÖ SIIHEN TULET MINUN JA ÄITIN VÄLIIN! HÄ? Minä olen ainut ja oikea, joka saa olla äitin jaloissa, painu sinä kloppi mäkeen siittä! "  Sitten Rakka käy tarkistamassa että " äiti eihän sulle tehnny mitään sopimatonta sulle?"   No, ole niin vakavaa :)
Rakka on osoittautunut edelleen ihan mukavaksi koirapuistokaveriksi. Kyllä edelleenkin välillä karvat nousee pystyyn, kun joku isotteleva uros yrittää niskasta piettää hampailla kiinni, mutta onko se nyt mikään ihme? Itelläki nousis tukka pystyyn, jos koku puristais niskasta ja alkais uhkailee. 
Rakka tuntuu lähinnä miettivän, että " hei mikä sun ongelma on?  Äiti, on aina sanonu että ei saa tapella, mut mitä sun äiti on sulle sanonu?" 

Niin... Meillä on Rakan kanssa paljon yhdessä opittavaa ja yhdessä tehdään ja arkea eletään. Se ei muistele minun huonoja päivä, se ei syytä mua virheistä. 
Ja tänään mennään julistamaan eläinten joulurauhaa. Kävellään jokirantaan yhdessä muiden koiranomistajien kanssa ja osallistumalla rapsahtaa kilon koiranruokalahjoitus eläinsuojeluyhdistykselle <3


tarkistus kierros, häntä kuin majakka,
merkkinä kaikille törröttää pystyssä!

Dämn, I'm so komee ja mä niin OWN tän paikan!
 En edelleenkään tappele kenenkää kans, luotan että äiti piettää mun puolia.

Tässä me mennään yhes koos kohti koirapuistooo, jea jea!

Pusu pakkasessa lämmittää, äitin poika oon <3