Tässä on virallinen esittelyosuus minusta, eli Rakan emännästä.
Minun nimi on Marjo. Asun Rovaniemellä Vanttauskoskella, tarkemmin Vanttausjärvellä isolla tontilla varustetussa omakotitalossa luonnon rauhassa. Samassa taloudessa asuuu avopuolisoni Janne ja vauhtia elämään tuo suomenajokoira Sulo, joka täyttää piakkoin vuoden.
Olen haaveillut porokoirasta heti ensimmäisen tavattuani n.6 vuotta sitten. Elämäntilanne ei kuitenkaan antanut mahdollisuutta koiran hankintaan, sillä koin kaupunkiympäristön olevan väärä paikka porokoiralle. Vuosi sitten kesällä aloin varovasti katsella kasvattajien pentuesuunnitelmia ja sieltä löytyi heti yksi mielenkiintoinen yhdistelmä. Luonto on kuitenkin arvaamaton, eikä pentujakaan noin vaan tehdä, vaan nekin saadaan, jos niin on tarkoitettu. Mutkia oli matkassa vähän puolin ja toisin, lopulta piti ottaa pieni aikalisä ja kasata ajatukset uudelleen pennun suhteen, kunnes löysin itseni Leppävirralta täysin hullaantuneena mustaan porokoiran pentuun. Nyt tuo pentu singuttelee itseään unisena jalkojeni juuressa.
Kutsun itseäni äidiksi, vaikka jotkut saattavatkin pitää sitä hieman lapsellisena tai liian inihmillisenä asiana.
Meillä kuitenkin koirat ovat koiria, ja arjen perustaitoja harjoitellaan jo ihan pienestä asti. En voi sanoa olevani ammattilainen koiran koulutuksessa, mutta perusasiat pitää tehdä koiralle selväksi alusta lähtien. Jotta voisimme onnistua em.tehtävässä, vaatii se sitoutumista, kärsivällisyyttä, aikaa ja johdonmukaista linjaa meidän koko perheeltä. Olemme todenneet tämän äärimmäisen kullanarvoiseksi asiaksi, sillä nuoren,energisen, hampailla varustetun, ison lihaskipun eli Sulon kanssa elämä olisi muuten todella tuskallista! Onneksi sekä minä, että Janne olemme ahkeria ulkoilijoita, eikä 20 km pyörälenkki tee tiukkaa Sulollekaan, puhumattakaan mettäreissuista, joissa kilometrejä kertyy roimasti enemmän. Päivittäiset lenkit metsäautoteillä tai metsässä irti juoksentelu kuuluu meidän koko perheen arkeen. Rakan kanssa aloitellaan ensin ihan leikkimielellä metsäretkillä ja myöhemmin isompana otetaan pyörällä tai potkukelkalla vähän lisävauhtia lenkkeihin.
Tähän loppuun voisin sanoa kuulleeni lohduttavan totuuden urosporokoiran omistajalta
" Tulet repimään hiuksia päästäsi ensimmäisen vuoden ajan..." Samaa voin sanoa myös suomenajokoirauroksen omistajille, tsemppiä siis teille! Vaivannäkö kuitenkin palkitaan moninkertaisesti ja saat testosteronin kanssa kamppailevasta hulivilistä uskollisen ystävän!
Uskonkin, että yhteinen elämä Rakan kanssa tulee olemaan todella antoisaa, eikä jutun aiheita tarvitse kauaa miettiä! Mielenkiinnolla tutustun myös erilaisiin koiraharrastuksiin, etenkin nenänkäyttö jutut olisivat meille aivan omiaan!
Eikä meidän elämä tule olemaan ihan verenmaku suussa harrastamista, vaan ainakin aluksi lähinnä omaksi iloksi.
Päivittelen blogiin juttuja sitä mukaa, kun aina ehdin. Kuvia laittelen, kun saan pienestä miehestä sellaisia kuvia, joissa näkyy muutakin kuin mustaa suttua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti