Poropaimenessa

Hommat hoidettu!

 Nyt oltiin jo toista kertaa poropaimenessa Pellossa, Saajossa, Minna Mäntyranta-Mustosen tykönä. Nyt viikkoa myöhemmin Rakka suhtautuikin poroihin jo varsin lunkisti, viimekerralla piti alussa typerää "jänsähaukkua" karsia " kovalla kädellä mutta nyt voitiin heti alkaa hommiin. Porot oli vähän jukuripäisellä tuulella, joten meillä oli sitten kaverina toinen porokoira, 2 vuotias narttu. Ensimmäisellä kierroksella Rakka ei ihan päässyt oikeuksiinsa ja tuntui, että se käytti aikansa lähinnä erilaiseen " pelleilyyn", itsensä, emännän tai porojen rauhoitteluun ja aina ei ne käskytkään menneet perille. Työskentely vieraan koiran kanssa jännittää aina (emäntäkin oli ehkä vähän turhan kireänä alussa. . . . ) Ihan hyvä harjoitus ja oppisen paikka se on meille molemmille!

 

Tauon jälkeen otettiin porot uudestaan ja parina oli jälleen sama 2-vuotias porokoira narttu. Nythän sitä töitä tehtiin ihan eri asenteella! Rakka teki hienosti nartun parina, ja tärkeintä, että emännän kanssa  yhteistyötä. Nyt ei myöskään liikaa jääty haaveilemaan poronpaskojen perään. Kerran poro jäi jukuroimaan vastaan ja Rakkahan alkoi sitä topakasti komentaa komealla työhaukulla. Minnakin kommentoi myös iloksemme aidan takaa, että on komea matala kuuluva työhaukku Rakalla. 

Lopulta jukuripääporo häipyi muun lauman perään kirnusta ja sittenhän se laukka alkoi. Rakka hieman kuumui ja lähti laukkaamaan tokan perässä (ei vihamielisesti, mutta alkoi saalistaa) Minna heitti keppiä Rakan perään, komensi olemaa nätisti, Rakka vaan pyöräytti niskoja ja totesi, että " jahas, vai sinä minua komentelet siellä". Rakka menetti hetkeksi keskittymisensä ja poro otti tilanteen haltuun alkaen hyökkiä Rakan päälle. Poika oli saada koparasta, mutta säikähdyksellä selvittiin (niinkuin yleensä aina). Rakka jatkoi työskentelyä hyvällä vireellä ilman taantumista mielistelevään mielentilaan, vaikka se sai ihan kunnon varoitukset. Minna tuumasi jälkeenpäin, että pojasta on kasvamassa vahva uros, kun se ei järkyttynyt poron tai Minnan itsensä antamista palauttteista, vaikka onkin niin nuori vielä.

 

Lampaiden kanssa käytiin myös jaloittelemassa, mutta nyt kaverina oli muutama muukin koira. Rakalla oli nyt hieman enemmän vaikeuksia keskittyä lampaisiin, kun oli muita koiria niin paljon ympärillä pyörimässä. Lampaat ei kuitenkaan minun mielestäni aiheuta Rakalle enää niin kovaa painetta, etteikö se selviäisi yksin niiden kanssa. Viimekerralla se haki irralleen irtaantuneen lampaan ja palautti sen laumaan aivan oma-aloitteisesti ja yksin! Kyllähän se lämmitti emännän sydäntä <3 Nythän poika eksyi vahingossa lammaslauman keskelle ja siellä se sitten ihmettelivät keskenään lampaiden kanssa, että mikäs nyt on marssijärjestys? Rakkaan voin luottaa, ettei se käyttäydy vihamielisesti poroja tai lampaita kohtaan ja saalistusta tulee vain harvoin, eikä se ole yltynyt väkivaltaiseksi jahtaamiseksi ainakaan vielä. Kehityskelpoinen poika ja selvästi  paimennus lähentää minun ja pojan suhdetta entisestään :)

Nuita mie äsken vähä paimensin.

Pysykääs nyt kiltisti siellä, muuten joudun taas hommiin.

Hmm... kierretääs vähän, meinaa pakka hajota.

Hups, hetkinen.. Öhh, joo... mites mie nyt keskellä laumaa olen?

Näinhän niitä lamphajia kuljetellaan... eikös?

Porot aidassa, päkäpäät syömässä rehuja ja Rakka komiana porona räntäsateesta huolimatta!

Vallattomia taisteluja

Rakka ja Sulo leikkii, vaikka takana on 15 km reipas juoksulenkki, Sulo sai vetää potkukelkkaa mielinmäärin!  Rakka tuli messissä omaa tahtia välillä edessä välillä takana. (Emäntä pötkötteli topilaana kotona)

Pojat leikkii hampailla, tassut huitoo sinne tänne ja sitten löytyy pallo jostain maton mutkasta. Rakka varastaa pallon ja lähtee korvat luimussa kipittämään hirveällä tohinalla kohti keittiötä ja sukeltaa pirtinpöydän alle, jos vain suinkin ehtii. Sulo hömpöttää pää kolmantena jalkana perässä korvat höröllään ja häntä kohti kattoa, katse nauliintuneena Rakan perään. Sitten tuleekin se maailman ärsyttävin vaihe: Sulolta loppuu keinot saada saalis itselleen, joten sillä alkaa ärsyttää ja turhauttamaan ihan liikaa. Sulo ääntelee "nunnununununnnn.... ynnnynynynynnynn.... ön nön ön önöö" kaikenlaista raivostuttavaa öninää, ininää ja vinkunaa pääsee ilmoille ja sitten pitää yrittää nylkyttää, käydä Rakan sukukalleuksiin käsiksi HINNALLA MILLÄ HYVÄNSÄ! Sulon motto on ilmiselvästi: "Nöyryytä kilpakumppaniasi kaikin tavoin, jos et muuhun pysty! " 

 

Rakka irvistelee vihaisena ja välillä tulee murinaa ja ärähdyksiä, mutta se ei Suloa hidasta. Rakka lisää lopulta kierroksia ja nappaa Suloa korvasta kiinni samalla "äkäisesti" äristen, mutta hellittää otteen, kun Sulo (dramaqueen) ulahtaa surkeana jatkaen kuitenkin yritystään alistaa Rakkaa maanrakoon. Lopulta  on pakko itse puuttua tuohon värkkäykseen. Rakka tulee heti kuuliaisesti minun jalkoihin istumaan, mutta Sulo se vaan yrittää jatkaa Rakan nussuttamista. . . . Sulokin luovuttaa lopulta hetkeksi, mutta ei se kauon muistele.  Sulon pitäisi saada kunnon opetus, mutta sitä vielä tässä odotellaan. Sulo ei osaa tapella, vaikka hirveät leuat ja järkyttävät torahampaat tekisi selvää tarvittaessa isommastakin pedosta.... Että, jos tuntee oman koiransa tarpeeksi hyvin ja olisi toinen uroskoira haaveissa niin, ei se tarkoita automaattisesti jatkuvia verisiä valtataisteluja ( koirissakin on erilaisia persoonia).

 

 

Tänään olikin jo sitten vähän enemmän yritystä Rakalla. Annoin luut  jyrsittäväksi ja ajankuluksi pojille. Rakka otti itseään enemmän miellyttäneen luun ja alkoi sitä jäystää olohuoneen pöydän alla. Sulo pahoitti taas mielensä ja yritti varastaa Rakan saaliin. Rakka irvisteli hampaat irvessä, nokka rutussa vihaisesti ja murisi Sulolle.

 

Sulo ei luovuttannut ja päreet paloi lopulta Rakaltakin. Luu jäi pöydän alle ja Rakka säntäsi kuin viimeistä päivää muristen ja rähisten Sulon kimpppuun.  Ensin hampaisiin joutui takatassu ja sitten Rakka purikin Sulon  kaula/niskanahkoista ja yritti repiä korvasta samalla rähisten. Nyt oli jo kunnon rähinät pystyssä.  Ehdi jo hetken toivoa, jos nyt saataisiin, jonkinalainen selvyys tähän juttuun! 

No Sulo mammarilälläri ehti paeta omalle sohvalle ja pääsi Rakan " ulottumattomiin". Rakka palasi oman aarteensa äärelle ja murisi nyt sen verran pelottavasti, että Sulo vain vinkui ja vikisi äärimmäisen turhautuneena olohuoneenpöydän ympärillä eikä uskaltanut enää työntää nokkaansa lähemmäksi. Ainakin hetkellisesti se sai kolhun " itsetuntoonsa ".

 

Kyllä me uskotaan, että tässä kesän tullessa Rakka näyttää Sulolle mistä poro pissii. Sulolle tekisi ihan hyvää saada pikkusen turpiinsa, vaikka se kuulostaa ehkä vähän ikävältä. Rakka kuitenkin on niin kuuliainen, eikä se herkästi aloita tappelua. Mutta aika näyttää josko tästä "vallattomasta taistelusta" saataisiin loppu joskus. Antaisi Sulokin lopulta Rakan olla omissa oloissaan, eikä aina yrittäisi olla sen kimpussa. Mutta tämä taatelin ajokoira on niin sinnikko (erinomainen piirre mettäkoirassa), että se ei anna periksi, jos sitä ei möykytä kunnolla.

 

Sulo on kyllä kertaalleen saanut turpiinsa täysin syyttäsuotta metsäreissulla vastaan tulleelta vieraalta metsästyskoiralta. Sulo olisi aika varmasti nyt paremmilla metsästysmailla ellei Janne olisi päässyt väliin ja pelastanut Sulon vakavalta loukkaantumiselta ellei jopa kuolemalta. Siinä oli kyllä jokin vinksahtanut pahasti vinoon tällä kimppuun käyneellä koiralla, kun ilman minkäänlaista provokaatiota toinen käy heti kurkkuun kiinni!?  Sulo raukka masentui pariksi päiväksi rankasta välikohtauksesta, mutta siitä on jo toivuttu ilman henkisiä traumoja ja jälkikireyksiä.  Nyt kun vaan saataisin yksi erävoitto poikien keskisessä nahistelussa.

 

Pahoitin mieleni....

Sulo puree mattoa: MIEKI HALUUN!

 

 

Pieni kuva päivitys :)

Rakka pälyilee...

Rakkakin tuomaroi!

Tulipa tässä äskettäin pieni ystävällinen muistutus, ettei ole blogiin uutta päivitystä emäntä vaivautunut kirjoittamaan. Näin oli valitettavasti päässyt käymään käymään erinäisistä syistä johtuen, mutta nyt on tilanne hallinnassa. Alkupäässä kuvia helmikuussa järjestetystä Pellon ryhmänäyttelystä ja Suomenajokoiramme Sulo sai saaliikseen ERI:n  ja oli luokkansa paras, kun ei nyt niitä kilpakumppaneita junioriluokassa ollut. Olisi varmaan hienosti pärjännyt, vaikka olisi pari muutakin urosta pyörinyt kehässä.  Hienot arvostelut poika sai, ja ollaankin Sulosta oikein ylpeitä :)  Rakka sai tyytyä toistaiseksi sivusta seuraajan rooliin, kun ikää oli vielä vasta reilu 6 kk, eikä pentuluokkaan vielä päästy mukaan. Osasi Rakkakin lopulta alkuhösellyksen jälkeen rauhoittua, vaikka välillä tuntui, että onko tämä koiruus aivan hermoheikko, vai mikä hemmetti (HELVETTI)  siinä on, ettei voi pitää turpaansa kiinni hetkeäkään?! (äitiyden, koiran omistajan kielletyt tunteet nousee pintaan) Ja  jos Rakan suu oli fyysisesti kiinni, ni sitten muuten vain kuuluu jotain ininää tai piipitystä. Mutta kappas vain, reilun puolen tunnin ihmisrääkkäyksen jälkeen,  Rakka olikin sitten täysin mallikelpoinen täysin hiljainen seurapiirikamraatti :)



Sulo tyytyväisenä näyttelymenestyksestä!

 

Tiukkaa tarkastelua.



Tässä sitten muutama Rakan oma posetuskuva. Rakalla jo ikää 7 kuukautta ja kyllähän sillä yrittää olla jo jotain isonpojan elkeitä, mutta kun Rakka on sellainen rauhaa rakastava mussukka. Ei ole Rakasta tappelupukariksi. :) Mutta kyllähän se meidän pihaa kovasti yrittää puolustaa topakasti määrätietoisella  haukunnalla. Eli ensin pitää olla sopiva etäisyys, jonka jälkeen voi parin sekunnin välein päästää miehekkään haukahduksen. Ja kyllä  Rakka osoitti todelliset ärhäkät karvansa, kun kylään tulikin yllättäin labradoriuros ( 9 kk ikäinen). Se piti pölläyttää heti ovelta ja näyttää porokoiratyyliin kuka on pomo! Ei mitään tappelua, mutta Rakka päätti, että minun tontille ei nuin vaan ylimielisellä asenteella tulla, perhana!  Rauha palasi maahan hyvin nopeasti, ei turhaa jälkikireyttä :)

 



Sulo ja Rakka erottamattomat kaverukset