 |
| Koko kylän hurmaavin sydäntenvaltaaja! |
Olen jo kotiutunut omaan uuteen kotiini. Äitikin on tosi tärkeä ja sen kanssa me on leikitty ainakin sata kertaa! Minun isoveli Sulo on kovapoika painimaan minun kanssa ja sekös vasta on kivaa, kun mie aina voitan! Kauhia ähinä ja kähinä vaan käy, kun me pojat painitaan ihan tosissamme missä milloinkin: eteisessä, olohuoneessa, takkahuoneessa...
Päivät kuluu lähinnä leikkiessä, nukkuessa ja ulkomaailmaa ihmetellessä. Me aina äidin kanssa yhdessä mennään pihalla ja metsikössä. Tietääköhän äiti, että minulla on tosi hyvä nenä? En vain vielä ole oikein hoksannut, että mitä hyötyä siitä oikein on... Mutta sen mie tiedän, että me ollaan aika hyvä parivaljakko äidin kanssa. Pari kertaa äiti on jo vähän "ärähtänyt" minulle, mutta onneksi mie olen ihan nokkela poika niin ymmärsin mitä se tarkoittaa: sohvat on äidille tosi tärkeät, niihin ei saa koskea hampailla.
Illalla mie laitankin nukkumaan äidin sängyn viereen lattialle. Minulla on kuulemma oma petikin, mutta mieluummin nukun ihan kovalla lattialla. Nukkumaan mennessä mie inisen, ähkin ja haen hyvää asentoa kunnes yhtäkkiä olen täydessä unessa. Äiti ei taida välittää minun iltapuuhista, sillä se tuntuu nukahtavan jo ennen minua. Yöt meneekin sitten rauhallisesti nukkuessa. Isoveli Sulo nukkuu eteisen aulassa ja välillä se käy minua moikkaamassa.
 |
| Kumpi voittaa? |
 |
| Aikalisä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti