Nyt otettiin extempore lähtö: kamat kasaan ja pojat autoon. Hienosti ookailtiin menemään isoon cityyn Rovaniemelle ja siellähän oli hiljaista kuin hautuumalla. Eihän siellä ketään ollut. No, koirapuistossa sentää oli uusia hajuja ja Rakka haukkui välillä ohikulkevia kävelijöitä. Tajusi se sitten hyvin nopeasti, ettei äiti tykkää "räkyttämisestä", joten parin kerran jälkeen poika tyytyi katu-uskottavaan tuijotukseen ja ehkä vähän piti aitaa vasten käydä seisomassa. Ei tarvinnut kuin kertaa älähtää Rakalle, niin menihän se jakeluun, ettei naamaa tartte turhanpäiten aukoa. Ensimmäisellä kerralla poika ei vaan meinannu millään malttaa lopettaa paukuttamista, kun oli iha liian jännittävää, sillon piti pikkusen käydä tuuppaamassa Rakkaa pyllystä, että "herätys porokoiranketalus, kuunteleppa mitä äiti nyt sulle yrittää opettaa".... Ei Rakan kanssa tartte kovia otteita, kevyt ohjaus oikeaan suuntaan ja meneehän se asia perille. Fiksu poika, pätevä emäntä.. ;) Omakehu on paraskehu.
Tuli meitä moikkaamaan yksi seurakoira, bison tai sen tyyppinen koira. Rakka yritti ensin aidan takaa isotella, ja haukkui jonkun aikaa uutta tuttavuutta, mutta kun pääsi nuuskuttelemaan niin kyllästyi sitten aika nopeasti, kun ei se toinen koira lähtenyt leikkiin mukaan, murisi vaan tympeästi. Sulo ei sen sijaan ottanut stressiä, pari nuuhkaisua ja palasi omiin touhuisinsa. Sulo onkin oikea malliesimerkki, ettei turhaa stressiä kannata asioista ottaa.
Tässäpä muutama kiva kuva, tämänpäivän touhuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti