Lapinporokoira Rakan Elämää Vanttausjärvellä: Ai pitäs paimentaa vai?

No mie kävin tuossa elokuun viimeisenä viikonloppuna leirillä Saajomannussa, Minna Mäntyranta-Mustosen tykönä taas. Äiti on vissiin aivan hurahtanu tohon lammashommaan ja paimennukseen. Ajattelin nyt vähän kertoa, että miten se reissu sitte menikään.

Aluksi tietenkin uroksien kanssa irokeesit pystyssä käveltiin vähän aikaa, mutta oli siellä leirillä yksi narttu, joka olisi minua kiinnostanut mutta MIKSEI SE KIINNOSTUNUT MINUSTA? En voi ymmärtää. . . . Ja jotenkin ne muutkin urokset oli niin isoja poikia, että ne olis halunnut tehdä meikäläisestä lihasosetta, vaikka mie olisin vaan halunnu sanoa moi. No onneksi oli porokoira Voima, jonka kanssa vähä yritin leikkiä, muttakun Voimalla vähä otti nuppiin, kun olin niin nuori ja innokas :D Hauskaahan meillä oli, ja Voimaan olen tutustunut jo pentuaikoina.

Niin ja sitten pitihän sitä sitten alkaa töihinkin, kun äiti kerran on tästä leiristä jotain kuulemma maksanutkin. Eihän mulla olis voinu vähempää kiinnostaa. Ei minun ole tarvinnu kotonakaan ottaa mitenkää vakavasti tätä hommaa. Olin mie jo keränny rohkeutta sen verran, että en alkanu huutamaan ja itkemään siellä kehässä, mutta kun ei vaan kiinnostanu. Junttasin itteni jonnekkin nurkkaan ja luimistelin siellä, tai seisoin nokka pystyssä korvat tukossa keskellä kenttää ilman aikomustamaan ottaa yhtään askelta kohti laumaa. Äiti yritti vaikka kuinka sillä paimensauvalla ohjata minua liikkeelle ja vaikka kuinka se olis huitonu tai komentanu. Minnakin siellä sitte kommentoi taustalla, että " tällä pojalla on keskisormi pystyssä, ja se haluaa nyt tehdä mitä se haluaa, ei ole sauvasta nyt apua, vaikka moni koira siihen kyllä reagoisi." No niimpä! Miehän oon mielenipahoittaja porokoira, joka heittäytyy dramaqueen-rooliin heti ku vaaditaan vähä enemmän, kuin mitä ite haluaisin tai kiinnostais nyt tehdä.

Okei okei, toi oli vaan ne pahimmat hetket, joita nyt kyllä tuli useampikin siinä harjoituksen aikana, mutta jaksoin mie sitte muutaman kerran oikeesti vähä duunaillaki jotain. Käänsin vähän päätä ja hops, ku koparat alko liikkua, ei paljoa vaadittu ni kyllä alko päkäpäät käpytellä eteenpäin. Ja kyllä mie ymmärrän, että se sauvan tarkoitus on ohjata minua oikeisiin paikkoihin, jos en aina tajua olla oikeessa paikassa oikeeseen aikaan. Kyllä mie töitä teen, jos mie haluun.... Välillä olin ihan huippuihana ja MAHTAVA HIENO POIKA äidin mielestä, tein vissiin jotain oikein silloin? :) Joo ja toisena päivänä kylmässä laavuteltassa nukutun yön jälkeen mie sitte vähä skarppasin ja kuuntelin äitiä, kun se taitaa oikeesti haluta minun tekevän töitä ja on se äitin kanssa tekeminen ihan kivaa :) Ja sitte kun me lopetetaan niin saan niin hirveästi kehuja, että koko maailma kuulee sen!! Voi pojat äiti ossaa niin ihanasti minua kehua <3

Ihan hyvä reissuhan se oli, kyllä mie opin uusia asioita, ja olin kehittynyt kesän aikana koirana ja ihan olen virallisesti nyt teiniporokoira, jolla välillä vähä keskisormi nousee pystyyn. JEE, en olekaan ihan niin lapanen, kuin mitä on kuviteltu. Ja kyllä mie lampaat saan herkästi liikkeelle,ja on mulla Poweria päänupissa sen verran, että ei yks päälle karkaava lammas paljon pelota. Pässi Topon kanssa myös välillä painitaan.

Kotona ajattelin yllättää äidin ja olenkin ollut tosi kiinnostunut lampaista, jopa haukuin niille ihan ekaa kertaa pitkään aikaan! Huh, kyllä mun piti heti kokeilla, että onko mulla vaikutusvaltaa näihin villahousuihin. Kyllä se vaan on kiva kun äidillä on ihan omasta takaa tällaisia elikoita. Miehän pörrään pihassa lampaitten "kimpussa" koko ajan ja välillä pittää käydä naamat nuolemassa ja tutustua näihin päkäpäihin hieman tarkemmin. Kyllä me yhden kerran jo yhdessä kuljetettiin ne lampaat takasin aitaukseen. Isi oli auttamassa ja mie sitte sain tehtäväksi tuoda lampaita äitiä kohti, mutta sitten Tilkku junttasi ittensä kiinni kenttään, ni enhän minä sitä siittä saanu poies! Pentele se on ärsyttävä uuhi, mutta silti niin ihana, kun mie aina sen korvat ja turpaa nuolen <3

Mie kuulin, että mie olen ihan kelpo porokoira ja minusta tulee hyvä paimen, kunhan saan aikaa niitten kanssa ja harjoitellaan pikkuhiljaa ilon kautta. Vasiten mie äitiä vähän kiusaa välillä. Ja kyllä miekin oon aika iso jätkä ja aika cool, kun en ees haluu tapella.