Lapinporokoira Rakan Elämää Vanttausjärvellä: Lammasleiri

16-17.6.2015 Pellossa Saajomannussa paimennettiin lampaita yönyli kestävällä leirillä. Paimennukseen kuului yksi kenttäharjoitus, jossa oli tarkoituksena ohjata muutaman lampaan laumaa. Koiran ja omistajan kokemus ratkaisi sen, miten lkenttäharjoitusta lähdettiin tekemään. Ohjauksessa/paimennuksessa apuna oli "paimensauva", jota käytettiin koiran ohjeistamiseen ja tarvittaessa muistutuksen antamiseen, jos koira lähtee liikaa kuumumaan tai se ei seuraa laumaa tai ketään muutakaan. Kehittyneimmät koirakot harjoittelivat itse paimensauvankäyttöä ollen itse lauman edessä jolloin koira pysyi lauman takana joko yksin tai Minnan tukemana ( tilan emäntä ja samalla leirin vetäjä, meidän ohjaaja). Ohjaaja, joka on lauman edessä kulkee selkä meno suuntaan ja paimensauvalla on tarkoitus ohjata koiraa kääntämään laumaa haluttuun suuntaan. Jos koiran apuna on koiran omistaja niin myös hänen pitää seurata "johtajaa", jotta tietää mihin suuntaan on tarkoitus mennä, muuten homma leviää käsistä.

Minä ja Rakka aloitettiin myös paimennus kenttäharjoituksella. Rakka oli hihnassa, ja suhtautui lampaisiin ystävällisesti niinkuin aina. Ensin minä olin Rakan tukena takana ja Minna ohjasi edestä. Minä en ensin käsittänyt mihin pitää kääntyä, jos sauvalla osoitetaan vasempaan ja minne sitten mennään, kun se onkin suunnattuna oikealle. Alkukankeudesta huolimatta homma lähti sujumaan ja Rakka oivalsi hyvin nopeasti mitä mikäkin sauvan heilautus tarkoittaa. Minun oma epävarmuus vain sotki kuvioita alussa vähän liiikaa. Eikä Rakka vielä tässä vaiheessa pystynyt siihen, että Minna olisi ottanut Rakan taakse ja itse olisin ohjannut sitä edestä. Vuoron vaihdon kokeilu tyssäsi lyhyeen, kun Rakka kieltäytyi täysin yhteistyöstä ja rimpuili vain koko ajan minun luokse hakemaan tukea. Eli emme vielä lähteneet sen enempää yrittämään ohjausta minun toimesta.

Metsäpaimeneen lähdettäessä jaettiin koirakot kahteen ryhmään. Ensin toinen ryhmä lähti edeltä kuljettamaan lampaita, jonka jälkeen me perässä toisessa porukassa ilman lampaita. Kohtaamispaikka oli puolessa välin matkaa ja me jatkoimme lampaiden kuljetusta määränpäähän. Kohteenamme oli n. 6 km päässä oleva porokämppä. Laavutelttailusta luovuttiin todella epävakaan sään vuoksi, kaatosade oli jo kertaalleen meidät kastellut sadetakeista huolimatta.

Lampaiden kuljetus metsätiellä sujuikin Rakaltakin oikein hienosti, 5 muuta koiraa oli myös mukana porukassa. Erikoisin koirista oli nuori narttu Hippu, joka oli rodultaan Schapendoes, tutumpia olivat sitten Minnan koirat lapinporokoira Bilke sekä lapinkoira Tähti. Lisäksi mukana olivat saksanpaimenkoira narttu Siru, jonka kaverina porokoirauros Jehu. Rakka tuli kaikkien kanssa juttuun eikä mitään kähinöitä tullut paria pientä poikien välistä "isottelukohtausta" lukuunottamatta, jossa Rakka alistui asiaan kuuluvalla tavalla.

Metsäreissulla Rakka toimi kokemukseensa nähden tosi hienosti, välillä tuli "perseilyä", eikä se aina kuunnellut TÄNNE käskyä tai leikin lopettamista. Pian se kuitekin palautui ruotuun, kun sitä pari kertaa muistutti asiasta. Huomautan nyt, että en koskenut koiraan missään kurinpalauksen vaiheessa, vaan paimensauvan isku maahan tai äärimmäisessä tapauksessa kepin heittäminen sen vierelle riitti. Kepin heitto on jo niin kova " rangaistus" että sen se muisti sitten koko reissun ajan, eikä kovempia "voimakeinoja" enää juuri tarvittu. Rakka on siitä hieno ja ihana koira, että se ei jää liiaksi murehtimaan kurinpalautuksia, vaikka se aivan aluksi menee vähän turhankin nöyräksi. Palautuu kuitenkin hyvin eikä jää kinttuihin pyörimään.

Olen oikein ylpeä Rakasta ja siitä miten se oppii niin nopeasti, kestää painetta vaikkakin joskus se paineistuu hieman liikaa ja sitten se hakee tukea/hyppii päälle tai menee makaamaan. Onhan Rakka vasta 10 kk ikäinen pentu, joten annettakoon se sille anteeksi. Tosin minun pitää olla tarkkana, etten turhaan anna sille liian kovia vaateita, tai jatka painetta liian kauan, kun toivottu käytös on saavutettu. Paineistumisesta huolimatta ja palautuu ja pystyy taas jatkamaan töitä. Esimerkkinä:

Minä olin osanaikaa metsäkuljetuksen aikana lampaiden vetovuorossa ja koirien tehtävä on kulkea lauman takana ja tarvittaessa tasapainottaa laumaa sivuilta. Nyt vaadin Rakalta pysymistä lauman takana ja Rakka teki sen, vaikka jouduin sen ainakin kolmesti palauttamaan paimensauvan avulla saatellen takaisin lauman perälle. Parin kerran jälkeen se seurasi ohjeitani tarkoin, ja pieni sauvan nosto viistoon riitti palauttamaan sen takaisin lauman perälle, jos se eteni liian lähelle eteen. Se ei minun ohjauksessani pystynyt aivan täydellisesti keskittymään lauman seuraamiseen, kun se tuijotti niin keskittyneesti minuun ja siihen missä asennossa paimensauva on. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen siihen, että Rakka kesti hienosti palautukset takaisin lauman taakse, vaikka se kerran paineistui hieman liikaa ja meni aivan maahan makamaan, mutta nousi pian ja lähti oikeaan suuntaan.

Rakka on kyllä niin hieno koira, eikä se ole niin hermoheikko miltä joskus tuntuu. Se on vaan tosi, että emännän oma hösellys vaan tarttuu siihen...Se ei hösellä yhtään tuolla mettässä, paimennuksessa, autossa, eikä kämpälläkään ollut mitään piippausta tai värkkäystä. Vaikka tottakai yö oli levoton, kun joku koira oli aina vähän toinen silmä auki ja nosti päätään, jolloin koko muu lauma oli myös pystyssä.

Rakka on ihan tosi ihana ja just minun koira ja kyllä mie olen se Rakan emäntä. Ja vaikkei me parrasvaloihin paimennuksessa tähdätäkään, niin nyt harjoitellaan kesällä omilla päkäpäillä ja elokuussa taas mennään Saajomannuun Minna Mäntyranta-Mustosen tykö :)