Lapinporokoira Rakan Elämää Vanttausjärvellä: Bäkäbäät

Meille tuli eilen illalla 2.6. päkäpäitä. Ilmeisimminkin kyllä jotain sekarotulihakarjaa. Kaksi uuhta ja yksi pässi. Vähän pienempi uuhi on Tilkku, isompi on Täkki ja pässi sai nimen Topo. Enhän mie voinut kauon piettää Rakkaa pois aidasta.... Hetihän se piti sinne viedä, kun huomasin lampaiden olevan aika rohkeita luonteeltaan. Lampuri tuumasi, että näissä on nyt haastetta, kun uuhien isä on kova puskemaan, mutta tämä pässikaritsa on päinvastoin sitten lempeämpi sukujuuriltaan. Eli meni just niinkun toivoin, eli 3 uuhta, mahdollisimman helppoja, niitä en saanut, mutta näillä mennään! Olen jo ihan myyty <3 <3 <3

Rakkaa jännitti aluksi ihan mahoton, mutta nyt se on jo kuin lammas lampaiden joukossa ja ei nämä päkättimet säiky Rakkaa, vaikka se kävisi pusun antamassa.

Tilanne katsaus.... Lampaat olleet kotona 30 min.

Hei nää lampaidenrehut on iha hyviä, tuumaa Rakka

Tänään alkoi sitten sataa vettä ja ajattelin, että nyt kuljetetaan nämä villahousut sadesuojaan, jonka olen oihan itse rakentanut. ( Yllätys yllätys, sehän kesti toisssapäiväisen myrskytuulen! ) Eli ei muutaku hommiin: Rakka aitaukseen ja mie itse perässä. Rakkahan kävi omat kierrokset päkäpäiden seassa ja mie sitten sain Tilkusta kaverin sillä aikaa. Toisiamme kyhnytettiin siinä silmät ummessa ja mie sitten haisen ihan lampaalle.... ;)

Kuljettaminen lähti olosuhteet huomioon ottaen ihan hyvin vauhtiin. Mie kävelin hitaasti ja hitaasti madellen kädet levällään päkättimien kintereillä ja edettin todella hitaasti. Rakka ei aina ollut ihan kartalla ja huiteli missä lie. *syvä huokaus* Pari kertaa nämä lampoloiset päätti tehdä täyskäännöksen ja takaisin portille. Aloitetaa alusta uudelleen. Kolmannella kerralla Rakka sitten olikin jo paremmin mukana. Jonkinlaista kiertämistäkin siinä tapahtui ja Rakka kiersi lampaita ympäri, ja kyllä se yritti kääntää niitä, mutta joskus oltiin vähän jumissa, kun olimme nurinkurisesti vastakkaisilla puolilla, jolloin matka ei voi edetä! Mie pietin peräpäätä kurissa ja Rakka etupäätä. Se kierteli sivuilla ja kyllä se yksi tähtihetki sieltä pääsi pinnnalle! Se oli se hetki, kun lampaat lähti oikealle tarkoituksena ottaa paluuperä. Mie siirryin itse heti vähän oikealle ja jotenkin vaan se Rakka tuli apuun estämään lampaiden karkaamista takaisin. Se meni niiden eteen ja palautti ne ruotuun. Mie kehuin tietenki kovasti. Hienoa hienoa! :D Sitten Rakka menikin itse sadesuojaan ja lampaat seurasi perässä..... Että.... joo-o... Kyllä on vielä hiomista meillä, mutta kyllä tässä aineksia on. Lampaat kyllä liikkuu kun niitä vähä painostaa, ei ole liian arkoja, mutta selvästi kyllä hakeutuvat haluamaansa paikkaan, jos ei koira ole estämässä. Yksin en saanut niitä käännettyä.