Nyt kyllä oli sellanen matkailuelämys, että oksat pois! Huh huh..... Reitit mukailivat seuraavia kaupunkeja ja kyliä Päivä 1. Vanttausjärvi-Rovaniemi-Pulkkila-Leppävirta-Suonenjoki- Konnevesi. Päivä 2. Konnevesi- Myllymäki-Petäjävesi-Jyväksylä-Konnevesi. Päivä 3. Konnevesi-Viitasaari-Keitele-Konnevesi. Päivä 4. Lähtö kotiin: Konnevesi-Kuopio-Kajaani-Puolanka-Ranua-Vanttausjärvi. KYLLÄ SIINÄ ON AJELUA KERRAKSEEN! Huh huh. . . Käytiin siis kaikenkaikkiaan kylästelemässä vähän siellä sun täällä mm. äidin äidin luona, jonka jälkeen lähdettiin heti jyväskylään ja siellä oli 3 alle 10 vuotiasta lapsukaista meitä vastassa, ne oli aika kivoja Rakan mielestä, vaikka ei ihan aina jaksanutkaan kiinnostaa. Tosi söpöhän se Rakka lasten mielestä oli. Rakkakin olisi halunnut vähän pusuja antaa.
Autossa matkailu on Rakan mielestä ihan okei. Joskus vaan piti pysähtyä ihan sen takia, että voi rapsutella ja kyhyttää äitin kanssa. Ei mitään huutoa tai vinkumaa, mutta ajan kuluksi mukava vähän kupsuttaa :) Kotosalla Konnevedellä Rakka joutui sitten vahtimaan, että lauma pysyy läjässä, hitto kun on hankala tuollanen 2 kerroksinen talo. . . . Ihmislauman paimennus onkin Rakalle tärkeämpää kuin ne lampaat. ;) Pihalla oli karhukoira Topin tarhan vieressä toinen tyhjä tarha, joten Rakka vietti aikaa täysin tyytyväisenä myös siellä, ja se taisikin olla se mukavin paikka päivystää :) Siellä olikin kaikkea mielenkiintoista: fasaani ja orava, jotka olikin ihan uusia juttuja Rakalle.
Käytiinhän me sitten ihan extemporee velipoika Ukon tykönä, jossa Ukko pisti töhinät pystyyn asiaan kuuluvasti, KUKA MINUN TONTILLE TULLEE VAROTTAMATTA?? Hä? No Rakka yritti ensin häkin läpi tehdä tuttavuutta, mutta eihän se nyt ollu hyvä idea, Rakallaki nousi karvat pystyyn ja niin sitä sitte mentiin sylikkäin kohta takasin autoon :D Pihalla uusi yritys, pojat karvat pystyssä rähisi toisilleen minkä ehtivät. Rakkakin niin miehekkäästi rohahti, että jos en Rakkaa tuntisi niin kyllä perääntyisin vahvasti takavasemmalle toivoen, että hihna ei petä. Onneksi Ukon emäntä tunsi oman koiransa niin hyvin, että uskoi tilanteen rauhoittuvan Ukon osalta yhteisen kävelylenkin myötä. Lähdettiin siis lenkille. Alkuun Rakkakin oli vähän jännittyneessä tilassa ja meinasi murinoita ja örinöitä tulla. Mie sitten päätin, että ei tarvitse Rakan pöhistellä ja ojensin sitä niinkin törkeästi, että läppäisin vaan reidelle kämmenellä ja eikös poju tokentunut aina hetkeksi ja lopulta parin "kurinpalautuksen" jälkeen se töhötys sitten väheni vain pieneksi "takakireydeksi" ja sitte mentiinkin ihan peräkanaa suhteellisen rauhallisissa merkeissä, kunnes pojat sai keskenänsä nujuta ihan vapaasti. Rakka ei oikein olisi välittänyt Ukon härnäysleikeistä ja rähisi hieman pitempään, mutta aivan leikkimielistä, mutta totista välien selvittelyä siinä käytiin. Sisällä pojat sitten olivat ihan kuin veljekset konsanaan :) Kiltisti sovussa töhöttivät menemään sinne tänne, kunnes Rakka meni autoon keräilemään unta palloon.
Hieno reissu kyllä kaikinpuolin, Rakan kanssa mukava matkustella ja aina oppii uutta omasta koirastaan, kun tulee uusia tilanteita eteen. Kotona Rakka taas piti minua silmällä, että en vaan pääse katoamaan mihinkään. Sulon lähentenyt ärsytti taas poitsua niin penteleesti, että Rakan piti ihan suuttua sille. Välit pittääki selevitellä, ei siittä muuten tule mittään.
 |
En nää tota Makkaraa. . . . En nää en . . . en ollenkaan.
|
 |
| Ja olen rantaleijona <3 |
 |
| Laiturilla on kiva väijyä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti