Voi poijjat.... Miehän pietän omaa pikku päiväkirjaa facebookissa, avaudun sinne välillä kun tulee herkullisia tilanteita äipän kanssa tai muuten vaan. En tiedä, mutta äiti sanoo, että mulla on nyt joku ihme vaihe päällä. Kuulemma TURBO-vaihde meni silmään tuossa varmaan pari kuukautta sitten. No hei, jos jotain tehdään ni tehdään se satalasissa sitten! En mie ole paha enkä käy kenenkää kimppuun, kun olen sellaisistakin "ongelmakoirista" kuullut.
Muttako minkäs mie sille voin, että äiti on mulle aika hiton tärkee. Ja ainahan se nyt ei siltä näytä, että mie mitään kuuntelisin, mutta niinhän se just on: "se vaan näyttää siltä". Ollaan me äitin kanssa otettu vähä hupiakin irti elämästä, kun se on mulle ainakin tärkeetä. Ei aina voi vaan puurtaa ja ahertaa, pittää välillä leikkiäkin. Ja on mulla sitä huumorintajuakin.
Äsken äiti haki minut tuolta kopperolta ja lähettii lampaita ruokkimaan. Äiti antoi minulle tärkeän käskyn: " oota ", mie pooka ootin, mutta kun äiti oli kolmen metrin päässä, niin joku ihmeellinen voima veti minut pois sieltä tarhasta ja en voinut sille mitään! Ja minun tuurilla äiti näki heti sen tilanteen ja kääntyi salamana ympäri jolloin mie vedin itteni kenttään ja yritin selittää, etten todellakaan omin jaloin kävelly tuolta tarhasta ulos. Äitillä ei pokka pitänyt tänään sekunttiakaan ja se repsi ihan hulluna nauramaan, enkä miekää enää siinä tilanteessa jääny hohhailemaan kun lähdin leikkiin mukaan. Onko niin vakavaa, jos joskus vähä pelleilee :)
Kyllä se äiti olikin aika tiukkana eilen, ei tykänny yhtään jos lipsuin annetuista käskyistä... Aina joutuu tekemään uudestaan, jos ei mene heti perille. Ollaan me vaan iha hyvä pari silti :)
 |
| Rakka 1 vuosi ja 2 kk |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti