Rakka senkin rökäle, teinimurkku olet kyllä nytten! Avaudun parin kappaleen verran tästä ihanuudesta, joka koskee aika monia meitä koiran omistajia jossain vaiheessa elämää. Nyt olen tässä vähän ajan sisällä huomannut, että Rakka on alkanut kokeilla rajoja toisinaan hyvin diplomaattisesti, mutta joskus aika röyhkeästi mulkoillen jostain penkan päältä. Vai mitähän tämä pelleily sitten on.
Nyt voit lopettaa lukemisen, jos koet olevasi maailman paras koirankasvattaja, etkä kestä lukea jonkun toisen avautumista siitä kuinka koira ei joskus tottele, ja emäntä yrittää keksiä ihan itse ongelmaan ratkaisuja. En ole mikään koirakuiskaaja, joten minun käyttämät keinot voi olla ihan sitä itteään, mutta näillä mennään! :D On me ainakin Sulon kanssa, joskus päästy yhteisymmärrykseen asioista, vaikkei koirankouluttajan titteliä minulla olekaan.
No, päivänä eräänä tässä olin Rakan kanssa lenkillä ja Rakka sai olla irti. Vastaan tulikin kaksi pyöräilijää: naapurin teini-ikäinen tyttö ja hänen kaverinsa. Rakkahan otti tehtäväksi juosta tuhatta ja sataa heitä vastaan ja pysäyttää tämä kahden pyöräilijän " tokka" hyvin miehekkäästi haukkumalla (ihan oli paimennus hommat käynnissä) Ei puhettakaan, että olisin mitenkään saanut sen pois sieltä komentelemasta. Sitten kun itse pääsin lähemmäksi, niin kävihän Rakka jaloissa pyörimässä, jonka jälkeen se kävi tarkistamassa pyöräilijät ja matka jatkui kotia kohti. Ei mitenkään kauhean mieltä ylentävä kokemus, kun "minulla on niin tottelevainen koira" . Ei se ainakaan vihainen ole, jos jotain hyvää haetaan.
Nyt tätä blogitekstiä kirjoittaessani saan aikaan jonkinasteista vahingoniloa heissä, jotka omistavat täysin maailmavoittajaluokan tottelevaisuusvaliokoiran. No, minulla ei sellaista koiraa ole (vielä), eikä meillä taida kummallakaan ihan kiinnostus sinne asti riittää.. ;) En kuitenkaan aio antaa periksi tälle rajoja kokeilevalle murkulle. Ja tottakai koira kokeilee rajoja, jos siihen tulee tilaisuus!
Eilen alkuillasta tämä rötky vietti aikaa meidän kanssa takapihalla. Janne räppäili kelkalla tehden vähän kesää meidän takapihalle ja me seurattiin Rakan kanssa sivusta. Kelekan telamatosta lähti pari lappuakin irti, jotka Rakka kaivoi jostain lumen alta esiin ja toi ne ylpeänä näytille. Liekö vähän etsijäkoiran vikaa tässä pojassa? Kaikki meni hyvin, kunnes Rakalla halutti lähteä naapurin traktorin perään, ja vaikka ennakoin tilanteen ja käsksin sen pysyä pihassa, niin eipä vain Rakka kuunnellut. Sehän otti hatkat ja kiihdytti sellaiseen vauhtiin, että sora vain lensi! Siellähän se kävi rattorin perässä pienen mutkan, mutta tuli takaisin kauhialla tohinalla, kun karjuin vielä toisen kerran sen perään. Yritti se mielistellä, mutta ei auta. Jos ei tottele, niin turha kuvitella, että hyppisin onnesta. Olisi pitänyt kehua kun tuli takaisin!? Kyllä se tiesi, että nyt ei äiti tykännyt.
Traktoriepisodista selvittiin ja sitten jonkun ajan kuluttua piti tietenkin sisälle mennä. Voi vain kuvitella, että mitähän Rakan päässä on liikkunut, kun se hyppäsi ison lumipenkan päälle ja sieltä se vain tuijotteli " tyhmänä ". Hemmetin tuijotuskilpailu! Pyysin sen tulemaan mukaan, mutta poika vain haistelee ilmoja korvat heiluen. Ei paljon kiinnosta! Janne tuli vielä kaveriksi, kun en itse päässyt kunnolla Rakkaa ojentamaan. Äkkinäinen ryntäys lumipenkkaan sai Rakan säntäämään häntä koipien välissä ovelle. Siellä se nolona katseli meitä kohti. Luoksetulo pitää vielä loppuun asti, joten pyysin Rakan nyt uudelleen minun luokse. Se tuli heti luokse, mutta oli se vain nolonnäköinen. Tapahtuneen jälkeen se kulki sisälläkin minun perässä ensimmäiset 10 minuuttia. Ihan kintuissa kiinni, enkä mie antanut huomiota, en edes katsonut sitä päin. Pari rapsutusta annettiin sitten, kun se oli asettunut jonnekin matonmutkaan. Iltapissalta se tuli ihan nätisti sisälle ja tottakai se sai pari rapsutusta korvan taakse, mutta jos alkaa vikuroimaan niin ei siittä mitään saa.
Noh, Rakka on tosiaan samaan aikaan hyvin hurmaava ja hellyttävä, mutta
melkonen diplomaattinen kelmi se osaa myös olla! Se on niin ärsyttävän nokkela, että se yrittää vedota tunteisiin ja soluttautua joka paikkaan ja tilanteeseen mukaan. Ei sitä jokapaikkaan oteta mukaan ja se joutuu tyytymään kohtaloonsa ja jäämään myös yksin. Se yrittää mielistellä ja tehdä kaikenmaailman temppuja, jotta se saisi ylimääräistä huomiota tai muita etuja. Mutta kyllä sillä on joskus ihan oikeaa asiaakin, ei se aina värkkää tyhjää (niinku meillä ruukataan sanoa) Nyt kun tarkemmin mietin, niiin se on niin sydämensulattava persoonallinen tyyppi, että se sai emännän kirjoittamaan tällaista höpönhöpöä :D Sellaista se joskus on.
Niin ja tänään se sitten yritti olla ihmisiksi ja oli ainakin vähän ottanut eilisestä opiksi. Vai mitähän se tämän päivän touhu oikein oli? Eli tulin kotiin ja Rakka veti oman pienen vastaantulijaisseremoniansa, jonka jälkeen ajattelin päästää sen ulos heti pissalle ja moikkaamaan Suloa. Rakka kääntyi heti metrin päästä ulko-ovelta takaisin ja tuli hakemaan minua sisältä. Olin jo sillä välin ehtinyt keittiöön viemään pienet kauppaostokset, siinä Rakka se vaan pyörii jaloissa. Lopulta kun keittiöstä selvittiin, niin laitoin Rakalle päälle valjaat ja turvaliivit (ulko ovi edelleen sepposen selällään.) Ei pienintäkään elettä, että poika olisi menossa ulos, vaikka Sulo siellä jo huuteli tarhasta. Lopulta Rakkka oli jo menossa ulos, mutta kääntyi heti takaisin, kun huomasi, että mie olin taas kadonnut omiin touhuihini (yritin etsiä jostain sopivaa pipoa.) Kylllä oli Rakan elämä nyt vaikeaa, kun se varmaan yritti sanoa jotenkin näin: " ÄITI, MEHÄN SOVITTIIN EILEN! Mie en mene ennää yksin ulos, kun en osaa siellä olla nätisti, TULE JO!"
Onkhan Rakka vähän ON-OFF tyyppi vai kuvittelenko mie vaan ;) Ei se nyt lenkilläkään ottanut mitään kiellettyä, kuten herkullista sammakon raatoa, eikä se jäänyt haaveilemaan "kilometrien päähän". . . Ehkä jotain meni jakeluun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti