Sulo ja Rakka

Esittelykierros:

Sulo, suomenajokoira, reilu yks vee.

Eli kotoisammin myös Solomoni, Sulomonia, Pottipää, Popo, Takareisimies, Majuri. . . Näitä riittää, osa ei ole painokelpoista tavaraa. Kaikki nimet on rakkaudella annettu <3  

Sulo elää hetkessä, nyt jo kovasti rauhoittunut pentuaikojen hössäyksestä ja hermoja raastava huomiohakuinen värkkääminen on jo lähes histtoriaa. Ainoastaan yllättävä skagahätä saa sen ravaamaan hermostuneesti ja hyppimään päälle.

Tämä rökäle ei muistele tyhjää vanhoja ja menneitä edesottamuksia. Sopivasti jästipäinen, mutta silti niin herkkä mielensäpahoittaja, joka ei haluaisi antaa periksi, vaikka ymmärtää tehneensä väärin, se haluaa selvästi puhua asiat halki: " Etkö sie äiti ymmärrä, että se herkku sanoi mulle, että syö minut, se oikein huusi mulle! Mie en mie voinu sille mitään. . . Älä nyt vauhkoo mulle, ku ajattele nyt omalle kohalle! "  

Sulolla mahtuu päähän aina kerrallan yksi asia ja se on hyvin usein ÄNES, eli Jänes. Sanaa jänes ei saa sanoa ääneen, ellei halua kiihdyttää Suloa äneksenhakumoodiin välittömästi!  Sulo ottaa jäneksenhaun ja ajon hyvin vakavasti ja henkilökohtaisesti. Jänistä tämä poika ajaa niin kauan, että töpöhännältä lähtee henki tai Sulo itse tuupertuu mettään. Sulo onkin pelottavan jääräpäinen ja periksiantamaton mettässä. . . .   

Sulon erikoiset:  

"Sulolla on asiaa ohjelma osio" eli juttua riittää kotiin tullessa, nukkumaan mennessä, joskus keskutellaan ja väitellään hyvinkin kiihkeästi yhteen ääneen tunteita herättävistä aiheista, kuten pöydältä ruuan varastamisesta tai liian rajuiksi yltyvistä leikestä. Vouw...vouw.. rouh..rowww...moumou, urrrr... Tämän erityisen puheliaan ajokoiran äänikavalgaadi ei häviä huskylle, alaskanmalamuutille tai ryhävalaalle! Äänen tajuutta, volyymiä, rytmiä vaihdellaan sen mukaan missä tilantessa milloinkin on tarvetta oma mielipiteensä ilmaista, myöskin erilaiset äänteet kuten urahtelut, tuhinat, murinat, huokaukset, volinat, vinkunat ja tuhahdukset valitaan tilanteen mukaan. 

"Sulo tekee peten" eli meillä ruukataan sanoa, että Sulo tekee peten, kun se alkaa mylläämään mattoa, vilttiä, sohvatyynyä tai omaa petiä. Sen jälkeen, kun pete on valmis, niin siihen on hyvä köllähtää oli se alusta kuinka rutussa tahansa.

"Sulo levitoi ja tulee iholle" , Sulolla on erityistaito levitoida itsensä täysin äänettömästi yöllä sängynpäätyyn nukkumaan. Sitä ei huomaa kukaan! Herrasväki sitten herää aamulla jalat mykkyrässä, poika leveästi rötköttäen jalkopäässä. Herätyskellon soidessa Sulo tekee perinteisen herätysrituaalinsa, eli hyppii kelloa hapuilevan ihmisen päällä, jonka jälkeen Sulo ottaa suhteellisen tiukan halausotteen eli Sulo menee hauskaan leikkiinkutsuasentoon samalla painaen päänsä heräilevän ihmisrievun kaulalle. Siinä sitten ollaan päällekäin ja niin lähekkäin, että ei mahdu lapinkansaa tähän ihmis-koira-hampurilaisen väliin! Häntä tietenkin heiluu vimmatusti ja Sulo laulaa " Voiko päiväni enää ihanammin alkaa.. owowo.. unununun... vouvouvou..." 

"En ansaitse tätä herkkua",Sulo meinaa jäädä aina ilman makupaloja tällä naurettavalla asenteella, joka on aivan ristiriidassa kaikkeen muuhun toimintaan. Kyllä sille kelpaisi toisten herkut milloin vaan, mutta sitten. . Kun pojalle tarjotaan possunkorvaa, leipää, luuta tai mitä vaan niin Sulo ottaa sen äärimmäisen hellästi varoen suuhun, jonka jälkeen se tippuu melkein heti lattialle ja sitten vielä Sulo kysyy lupaa saako hän syödä tämän tarjotun herkun.

Ei ole vaaraa, että kenenkään käsi lähtisi makupalan matkassa, tai että poika olisi mustasukkainen mistään herkuista. Sehän on vain hyvä asia tietenkin. :)

"Olen liian sisäsiisti", ei tarvinne selitellä. Eli sisälle ei kuseksita tai paskota, hienoa! Mutta tämä poika on vienyt tämän siisteysintoilun vielä pidemmmälle, se voi vain äärimmäisessä hädässä tehdä edes pissat ulkotarhaan, isompaa hätää se ei ole koskaan tehnyt sinne. Tarhassa Sulo on päivisin, muuten se viettää aikaa sisällä isäntäväen kanssa. <3

Rakka, lapinporokoira, kohta 8 kk ikäinen teinipoikanen.

Rakkapoika on tullut tutuksi aika monessa yhteydessä, joten pari pientä pikafaktaa tästä sydämeni sulattaneesta karvameuhkarista listattuna:

• Olen äitin poika. Isikin kelpaa, mutta äiti on paras.
• Nukahdan nopeasti, etenkin äidin jalkoihin. Iltaisin en voi mennä nukkumaan, ennenkuin äiti asettuu myös yöpuulle.
• En halua haastaa riitaa tai tapella.  Saatan joskus silti pörhistellä ja esittää isompaa kuin olen. . .
• Opin asioita omalla tavallani: Yhdistä käskyt "järkeen käypiin" käsimerkeihin (kera makupalojen) ja minua on helppo opettaa.
• Hermostun ja kyllästyn helposti, jos en heti tajua mitä minulta halutaan! Kokeile parin päivän päästä uudelleen, niin kyllä mie sitten jo osaan. Eli anna minulle aikaa miettiä omassa rauhassa, niin kyllä mie keksin mitä sie tarkoitit.
• Saatan joskus olla todella malttamaton ja yrittää vinkumalla saada tahtoni läpi.
• Olen tosi innostunut porojen ja lampaiden paimennuksesta!
• Olen tosi taitava nappaamaan lennosta lumipalloja, joskus käytän tassuja kaverina. 
• Lumessa pyöriminen ja kieriminen on ihanaa. Kenguruloikat on myös tosi jees. 
• Mettälintuja kannattaa ajattaa ja seurata, kun sieltä päin löytyy maukkaita " luonnon omia juustosnaksuja"
• Autossa matkustan mielelläni: nukun koko matkan!
• Osaan käydä pissalla käskystä ja mennä pötpöttämään eli sukellan sängyn alle nukkumaan, kun äiti haluaa ottaa päikkärit.
• Olen äidin silmäterä, Sulon pikkuveli ja yksi minun lempinimistä on karvameuhkari ja lipoja ( voinette arvata mistä nänä juontaa juurensa)

Met olemma kamraatteja, kähistään seku vaan!