Ai pitäs paimentaa vai?

No mie kävin tuossa elokuun viimeisenä viikonloppuna leirillä Saajomannussa, Minna Mäntyranta-Mustosen tykönä taas. Äiti on vissiin aivan hurahtanu tohon lammashommaan ja paimennukseen. Ajattelin nyt vähän kertoa, että miten se reissu sitte menikään.
 

Aluksi tietenkin uroksien kanssa irokeesit pystyssä käveltiin vähän aikaa, mutta oli siellä leirillä yksi narttu, joka olisi minua kiinnostanut mutta MIKSEI SE KIINNOSTUNUT MINUSTA? En voi ymmärtää. . . . Ja jotenkin ne muutkin urokset oli niin isoja poikia, että ne olis halunnut tehdä meikäläisestä lihasosetta, vaikka mie olisin vaan halunnu sanoa moi. No onneksi oli porokoira Voima, jonka kanssa vähä yritin leikkiä, muttakun Voimalla vähä otti nuppiin, kun olin niin nuori ja innokas :D Hauskaahan meillä oli, ja Voimaan olen tutustunut jo pentuaikoina.

 

 

Niin ja sitten pitihän sitä sitten alkaa töihinkin, kun äiti kerran on tästä leiristä jotain kuulemma maksanutkin. Eihän mulla olis voinu vähempää kiinnostaa. Ei minun ole tarvinnu kotonakaan ottaa mitenkää vakavasti tätä hommaa. Olin mie jo keränny rohkeutta sen verran, että en alkanu huutamaan ja itkemään siellä kehässä, mutta kun ei vaan kiinnostanu. Junttasin itteni jonnekkin nurkkaan ja luimistelin siellä, tai seisoin nokka pystyssä korvat tukossa keskellä kenttää ilman aikomustamaan ottaa yhtään askelta kohti laumaa. Äiti yritti vaikka kuinka sillä paimensauvalla ohjata minua liikkeelle ja vaikka kuinka se olis huitonu tai komentanu. Minnakin siellä sitte kommentoi taustalla, että " tällä pojalla on keskisormi pystyssä, ja se haluaa nyt tehdä mitä se haluaa, ei ole sauvasta nyt apua, vaikka moni koira siihen kyllä reagoisi."  No niimpä! Miehän oon mielenipahoittaja porokoira, joka heittäytyy dramaqueen-rooliin heti ku vaaditaan vähä enemmän, kuin mitä ite haluaisin tai kiinnostais nyt tehdä.
 

Okei okei, toi oli vaan ne pahimmat hetket, joita nyt kyllä tuli useampikin siinä harjoituksen aikana, mutta jaksoin mie sitte muutaman kerran oikeesti vähä duunaillaki jotain. Käänsin vähän päätä ja hops, ku koparat alko liikkua, ei paljoa vaadittu ni kyllä alko päkäpäät käpytellä eteenpäin. Ja kyllä mie ymmärrän, että se sauvan tarkoitus on ohjata minua oikeisiin paikkoihin, jos en aina tajua olla oikeessa paikassa oikeeseen aikaan. Kyllä mie töitä teen, jos mie haluun....  Välillä olin ihan huippuihana ja MAHTAVA HIENO POIKA äidin mielestä, tein vissiin jotain oikein silloin? :) Joo ja toisena päivänä kylmässä laavuteltassa nukutun yön jälkeen mie sitte vähä skarppasin ja kuuntelin äitiä, kun se taitaa oikeesti haluta minun tekevän töitä ja on se äitin kanssa tekeminen ihan kivaa :) Ja sitte kun me lopetetaan niin saan niin hirveästi kehuja, että koko maailma kuulee sen!! Voi pojat äiti ossaa niin ihanasti minua kehua  <3

 

 

Ihan hyvä reissuhan se oli, kyllä mie opin uusia asioita, ja olin kehittynyt kesän aikana koirana ja ihan olen virallisesti nyt teiniporokoira, jolla välillä vähä keskisormi nousee pystyyn. JEE, en olekaan ihan niin lapanen, kuin mitä on kuviteltu. Ja kyllä mie lampaat saan herkästi liikkeelle,ja on mulla Poweria päänupissa sen verran, että ei yks päälle karkaava lammas paljon pelota. Pässi Topon kanssa myös välillä painitaan.
 

Kotona ajattelin yllättää äidin ja olenkin ollut tosi kiinnostunut lampaista, jopa haukuin niille ihan ekaa kertaa pitkään aikaan! Huh, kyllä mun piti heti kokeilla, että onko mulla vaikutusvaltaa näihin villahousuihin. Kyllä se vaan on kiva kun äidillä on ihan omasta  takaa tällaisia elikoita. Miehän pörrään pihassa lampaitten "kimpussa" koko ajan ja välillä pittää käydä naamat nuolemassa ja tutustua näihin päkäpäihin hieman tarkemmin. Kyllä me yhden kerran jo yhdessä kuljetettiin ne lampaat takasin aitaukseen. Isi oli auttamassa ja mie sitte sain tehtäväksi tuoda lampaita äitiä kohti, mutta sitten Tilkku junttasi ittensä kiinni kenttään, ni enhän minä sitä siittä saanu poies! Pentele se on ärsyttävä uuhi, mutta silti niin ihana, kun mie aina sen korvat ja turpaa nuolen <3

 

 

Mie kuulin, että mie olen ihan kelpo porokoira ja minusta tulee hyvä paimen, kunhan saan aikaa niitten kanssa ja harjoitellaan pikkuhiljaa ilon kautta. Vasiten mie äitiä vähän kiusaa välillä. Ja kyllä miekin oon aika iso jätkä ja aika cool, kun en ees haluu tapella.

Hmm... Eihän tuolta tuu lampajia sisään telttaan?

Kelpaa näissä maisemissa tutkia maailmaa



Ihana Rakka, ihana auringonlasku.

Kuvia retkistä ja reissusta

Rakka rötky 1 vee; ei paljon kainostele.
 Kuvan ottanut minun sisko Minna.

Reilu viikko sitten lähettiin naapurien ja lampaiden kanssa retkeilemään. Saatiin kutsu tuohon naapurin pellolle, joten aita pystyyn ja ei muutako häntä ylös ja matkaan! Lampaat meni turbomoottori päällä vajaan kilometrin matkan ja pukittelivat iloiten kuin mitkäkin varsat! Hauskaa niillä ainakin oli :) Lampaat saatiin aitaan, mutta lampaat päätti tulla pois aidasta sen seittämän kertaa. Ei siinä auttanu, ku lähtiä mettäretkelle. Siellä me sitte naapurien kanssa kierreltiin mettäpolkua pitkin lampaat perässä kohti kotia.  Hauskaa oli, vaikka eihän ne lampaat tottele ja mene sinne minne käsketään. Hetkittäin Rakka kuitenkin malttoi keskittyä hommiin ihan kivasti :) 

Lammasretken jälkeen lähdettiin Rakan kanssa etelään kohti Konnevettä ja matkalla me pysähdyttiin minun siskon tykönä ja siellä piti Rakan kaikki hauskat temput esitellä :) Konnevedellä sitten otettiin iisisti ja lötkötettiin päiväunien merkeissä harva se päivä. Tietenkin Rakalla oli se tärkeä paimennustehtävä. Pojan piti tarkistaa kaikkien läsnäolijoiden sen hetkinen sijainti ja tärkeimpänä piti tietää missä äiti on. Mustikassakin käytiin ja siellä opittiin syömään suoraan varvuista :) Nyt kotona Rovaniemellä sitä taitoa piti Rakan heti kokeilla. 

Käytiin me loman aikana pyöräilemässä päivittäin ja sitten se kaikista jännittävin juttu: Leppävirralle Rakan siskotyttöä morjenstamaan ja kasvattia ilahduttamaan! Voi pojjat, ku olikin lystiä! Sai juosta ja remuta ja vähän " tapella" luunpäällisiä.... ;)  Oli siinä 1 vee synttäreille ohjelmaa kerrakseen! Rakka on taas reissun aikana kehittynyt tosi paljon, vaikka onhan se vähän pentu vielä! Ja kukas se sanoikaan, että "koira on kuin emäntänsä" :D No... Myönnettäköön, että olen havainnut tämän yhtäläisyyden myös itse. Tiedä sitte minkälainen parivaljakko meistä oikein tulee!

Päkäpäät reippailee

Matkalla etelään hakemaan heinäpaaleja...

Rakan poseeraus huilitauko

Ei minusta olis vaivaaa tässä etupenkillä... eihän?

Kuorman kanssa takasin Rovaniemiä kohti!

Mulla on iso reviiri, siikalatvalla asti!

Siskon kanssa aina rinnakkain <3

Herkutellaas nyt vähäsen

Rakalla kiinnostaa hiiret ja myyrät

Lampaat ja paimenet, mitäs Rakka tutkailee?

Monenlaisia matkjoa, reissuja,
 ihania muistoja niihin liittyy!

Hillajänkäkoira

On se tuo emäntä sitten kummallinen, kun se vesisateessakin jaksaa pihalla touhuilla.... Tänään se sitten keksi, että lähemmä jängälle, tai korpijänkä se taisi olla. Jottain hilloja sieltä piti ettiä ja välillä oli äitikin hukassa!

Aamuhan alkoi reippaasti heti klo 7 ja mie reippaana poikana kävin äitiä herättelemässä. Siinä mie örisin ja pyöriskelin äitin kainalossa. Laitoin mie sitten lopuksi päänki äitin olkapäälle ja hetken siinä simmut kiinni pötköttelin. Mutta en mie kauon joutanut pötkötellä, kun piti alkaa suorittaa tätä tärkeää äidin vartiointi tehtävää: Silmät auki, tiukka tuijotus, mutta siitä huolimatta rento asento, josta on helppo tarkkailla äidin ajatuksenjuoksua. Siinäpä se aika kuluu kivasti äitiä tuijotellessa ja sitten kävelen perässä kuin varjo hiljaa tarkkaillen mitähän seuraavaksi tapahtuu. Joskus vaan tuntuu, että äiti ei osaa arvostaa minun osallistumista kaikkeen toimintaan, mutta okei... äiti on pomo, enhän se mie tietenkää määrää minne milloinki mennään.

Mutta kyllä mie arvaan millon ollaan autolla menossa jonnekkin, se on se napsahtava ääni, se on se ääni, joka kuuluu auton ovilukkojen auetessa. Hohohooo, sinne takakonttiin mie olen jo menossa ennen ku äiti ehtii kissaa sanoa! Mutta lopullista matkan määränpäätä mie en voi tietää, sehän on aina vähän yllätys.

Mehän mentiin tänään sitte hillamettään ihan kirjaimellisesti. Se oli sellanen korpijänkä, jossa olikin isoja pulleita hilloja. Äiti mulle antoi maistiaisia ja NEHÄN OLI HYVIÄ! Saatoin mie yrittää ämpäristäki pari syödä, mutta äiti ei siittä oikein tykännyt. Opetti se minua, ettimään hillaa. " Missä hilla, missä hilla? " Ja voi pojat mie etin ja etin, hitto vie, että se oli jännä tehtävä! Mie etin ja etin vaikka tuntui, että en mie löydä mittään, mutta osuihan se hillakin lopulta nokkaan ja mie poika SÖIN SEN! Äitikin kovasti kehui minua, kun niin hienosti osasin popsia hillan poskeeni ihan suoraan maasta. Välillä sitten äitikin jonnnekin katosi, mutta osasin mie senkin ettiä vaikka oli menny ojienki yli. Onneksi äiti tuoksuu niin hyvälle, että sen haistaa jo monen metrin päästä ja sittenhän sen melkein jo näkeekin, kun ossaaa katella joka suuntaan.

Mennään kuulemma uudestaan vielä jokupävä, kun oli niin paljon raakileita. Niitten pittää antaa kuulemma kypsyä vielä. No kyllähän se mulle sopii, äidin kanssa menen minne vaan millon vaan. Mutta on se äiti vähän onneton, kun ei se pääse parimetrisen ojan yli hyppäämällä. Siinä mie kattelin muutaman kymmenen metrin päässä, kun se mietti reittisuunnitelmaa. Kyllähän sen näki heti, että silllä oli vähän ongelmia päästä ojien yli, mutta miepä annoin äitin miettiä rauhassa, en menny sotkemaan sen suunnitelmia. Olisi se ollut noloa, jos oltaisiin molemmat rähmällään ojassa!

Raakoja on, mutta ei kauon!

Hillakoira Rakka

HerkkuHillat

Mikä reissu!

Nyt kyllä oli sellanen matkailuelämys, että oksat pois! Huh huh..... Reitit mukailivat seuraavia kaupunkeja ja kyliä Päivä 1. Vanttausjärvi-Rovaniemi-Pulkkila-Leppävirta-Suonenjoki- Konnevesi. Päivä 2. Konnevesi- Myllymäki-Petäjävesi-Jyväksylä-Konnevesi. Päivä 3. Konnevesi-Viitasaari-Keitele-Konnevesi. Päivä 4. Lähtö kotiin: Konnevesi-Kuopio-Kajaani-Puolanka-Ranua-Vanttausjärvi. KYLLÄ SIINÄ ON AJELUA KERRAKSEEN! Huh huh. . . Käytiin siis kaikenkaikkiaan kylästelemässä vähän siellä sun täällä mm. äidin äidin luona, jonka jälkeen lähdettiin heti jyväskylään ja siellä oli 3 alle 10 vuotiasta lapsukaista meitä vastassa, ne oli aika kivoja Rakan mielestä, vaikka ei ihan aina jaksanutkaan kiinnostaa. Tosi söpöhän se Rakka lasten mielestä oli. Rakkakin olisi halunnut vähän pusuja antaa.

 

Autossa matkailu on Rakan mielestä ihan okei. Joskus vaan piti pysähtyä ihan sen takia, että voi rapsutella ja kyhyttää äitin kanssa. Ei mitään huutoa tai vinkumaa, mutta ajan kuluksi mukava vähän kupsuttaa :) Kotosalla Konnevedellä Rakka joutui sitten vahtimaan, että lauma pysyy läjässä, hitto kun on hankala tuollanen 2 kerroksinen talo. . . .  Ihmislauman paimennus onkin Rakalle tärkeämpää kuin ne lampaat. ;)  Pihalla oli karhukoira Topin tarhan vieressä toinen tyhjä tarha, joten Rakka vietti aikaa täysin tyytyväisenä myös siellä, ja se taisikin olla se mukavin paikka päivystää :) Siellä olikin kaikkea mielenkiintoista: fasaani ja orava, jotka olikin ihan uusia juttuja Rakalle.

 

Käytiinhän me sitten ihan extemporee velipoika Ukon tykönä, jossa Ukko pisti töhinät pystyyn asiaan kuuluvasti, KUKA MINUN TONTILLE TULLEE VAROTTAMATTA?? Hä? No Rakka yritti ensin häkin läpi tehdä tuttavuutta, mutta eihän se nyt ollu hyvä idea, Rakallaki nousi karvat pystyyn ja niin sitä sitte mentiin sylikkäin kohta takasin autoon :D Pihalla uusi yritys, pojat karvat pystyssä rähisi toisilleen minkä ehtivät. Rakkakin niin miehekkäästi rohahti, että jos en Rakkaa tuntisi niin kyllä perääntyisin vahvasti takavasemmalle toivoen, että hihna ei petä. Onneksi Ukon emäntä tunsi oman koiransa niin hyvin, että uskoi tilanteen rauhoittuvan Ukon osalta yhteisen kävelylenkin myötä. Lähdettiin siis lenkille. Alkuun Rakkakin oli vähän jännittyneessä tilassa ja meinasi murinoita ja örinöitä tulla. Mie sitten päätin, että ei tarvitse Rakan pöhistellä ja ojensin sitä niinkin törkeästi, että läppäisin vaan reidelle kämmenellä ja eikös poju tokentunut aina hetkeksi ja lopulta  parin "kurinpalautuksen" jälkeen se töhötys sitten väheni vain pieneksi "takakireydeksi" ja sitte mentiinkin ihan peräkanaa suhteellisen rauhallisissa merkeissä, kunnes pojat sai keskenänsä nujuta ihan vapaasti. Rakka ei oikein olisi välittänyt Ukon härnäysleikeistä ja rähisi hieman pitempään, mutta aivan leikkimielistä, mutta totista välien selvittelyä siinä käytiin. Sisällä pojat sitten olivat ihan kuin veljekset konsanaan :) Kiltisti sovussa töhöttivät menemään sinne tänne, kunnes Rakka meni autoon keräilemään unta palloon.

Hieno reissu kyllä kaikinpuolin, Rakan kanssa mukava matkustella ja aina oppii uutta omasta koirastaan, kun tulee uusia tilanteita eteen. Kotona Rakka taas piti minua silmällä, että en vaan pääse katoamaan mihinkään. Sulon lähentenyt ärsytti taas poitsua niin penteleesti, että Rakan piti ihan suuttua sille. Välit pittääki selevitellä, ei siittä muuten tule mittään.



Tässäpä mie päivystän
 

Velipoika Ukon kanssa nuuskutellaan



Nyt se Makkara minut selätti!

No ei oo tosi, tätä juurta järsin kun en tohi Makkaraan koskia...

Hmmm.. Makkaraa mie metsästän!

 

En nää tota Makkaraa. . . . En nää en . . . en ollenkaan.
 



Ja olen rantaleijona <3

 

Laiturilla on kiva väijyä.