Kuvia Rakasta

Rakka on niin suloinen. Sille tärkeintä elämässä tuntuu olevan: lupa olla äidin kanssa, käydä kyhnyttämässä äidin kainalossa ja ähistä, önistä ja äheltää siinä hetki iltaisin. Lisäksi ihanaa elämässä on lupa leikkiä, seurailla vapaasti omassa rauhassa lampaiden touhuja, syödä hyvää ruokaa ja nahistellla Sulon kanssa. Rakka on kyllä minun pieni elämänilo <3 Tässä muutama kuva meidän tämän päivän touhuista :)

Nyt on kuuma, kieli vyön alla. . . . 

Katse eteenpäin!

Nyt on ötökkää.....! Phuh...

Laidunnetaan yhes koos.

Käskystä äiti!! TULLAAAAANNNN!!!!!

Tilkku hei, ollaanks me kamuja?

ROI KV kaikkienrotujen Juhannusnäyttely

Rakka esiintyi Rovaniemellä juhannusnäyttelyssä 21.6.2015

Tuomarina Eeva Resko. Rakalla ikää nyt reilu 10 kk ja sai arvosteluksi JUN EH 1.

"Hyvän tyyppinen, kookas uros. Hyvä pää&korvat&ilme&pitkä rintakehä, Hyvin kehittynyt runko, selkälinjassa vielä hieman pehmeyttä. Riittävästi kulmautunut edestä ja takaa. Tarvitsee kehäharjoitusta, että oppii liikkumaan kehässä oikein. Voisi kantaa häntäänsä paremmin liikkeessä. Hyvä karvanlaatu"

Ihan se kuulosti Rakan tyyppiseltä arvostelulta.  Jonkin verran ihmetytti tuo " kookas", Rakka ei minusta mitenkään kookas ole, mutta se lienee johtuu siitä, kun perheessä on tuo jättiläinen 34 kiloinen ja melkein parimetriseksi itsensä singuttava hurjan komea nuori ja salskea suomenajokoira:D Ei porokoira ole niin iso koira, eikä sen pidä ollakaan.

Ja liikkumisesta tosiaan rokotettiin, kehässä näytteleminen ei mennyt niinkuin kotona pilkuntarkoissa harkkoissa. Hieman olisi Rakalla kiinnostanut kehän ulkopuolella olevat koirat enenmmän kuin kehässä juokseminen ja sitten kun se juokseminen kiinnosti, niin Rakka innostui vähä liikaa...Lopputuloksena hetkittäin hienoa näyttelyesiintymistä, suurimmaksi osaksi hieman lennokasta askelta ja hännän heiluttelua turhankin korkealla. No, Rakka kantaa häntäänsä normaalisti aina alhaalla tai loivassa J-koukussa, en olisi siis liian huolissani tästä häntäasiasta. ;) Askeleetkin on aina niin vaivattomia ja maataviitoittavia. Siittä, kun Rakka vähän vielä aikuistuu niin alkaa se häntä ja jalatkin pysyä alhaalla.

Mutta hurjaa kehitystä on tullut verrattaen Pellon ryhmänäyttelyyn, jossa käytiin turistina. Pellossa ensimmäinen puolituntia meni täysin harakoille Rakan hakkuessa koko ajan. Tervolassa, ensimmäisessä pentunäyttelyssään se pöhisi ja haukkui vielä ajoittain jonkin verran. Nyt ensimmäisessä junioriluokan näyttelyssään 10 kk iässä se ei päästänyt ensimmäistäkään haukausta! Pari pöhinää ja murinaa pääsi, kun toinen koira alkoi isottelemaan. Eikä sillä kiinnosta vieraat ihmiset, ellen itse sitä vienyt näytille.

Eikä Rakka taaskaan pettäny hellyttävyydellään ja herätti sopivasti mielenkiintoa muissa porokoirailijoissa. :) Meitä kävi mm. jututtamassa oikein herttainen ja ystävällinen norjalainen Marita Thoresen, jolla olikin useita koiria valioluokassa. Kyllä se taitaa olla niin, että Rakan tunnistaa porokoiraksi, pentuaikojen sakemannikohuista huolimatta. Näyttää ihmiset osaavan tulla juttelemaan ihan oikeissa paikoissa oikeista asioista. :) 

Jooh, kesäkunnossa, vielä on pohjavillatupsua lavoissa,
mutta kyllä ne siittä syksyyn mennessä lähtee...

Ei se paras pönötys, mutta saa nyt kelvata.

Rakka kysyy, että mitä sie haluut, että mie teen??

Lammasleiri

16-17.6.2015 Pellossa Saajomannussa paimennettiin lampaita yönyli kestävällä leirillä. Paimennukseen kuului yksi kenttäharjoitus, jossa oli tarkoituksena ohjata muutaman lampaan laumaa. Koiran ja omistajan kokemus ratkaisi sen, miten lkenttäharjoitusta lähdettiin tekemään. Ohjauksessa/paimennuksessa apuna oli "paimensauva", jota käytettiin koiran ohjeistamiseen ja tarvittaessa muistutuksen antamiseen, jos koira lähtee liikaa kuumumaan tai se ei seuraa laumaa tai ketään muutakaan. Kehittyneimmät koirakot harjoittelivat itse paimensauvankäyttöä ollen itse lauman edessä jolloin koira pysyi lauman takana joko yksin tai Minnan tukemana ( tilan emäntä ja samalla leirin vetäjä, meidän ohjaaja). Ohjaaja, joka on lauman edessä kulkee selkä meno suuntaan ja paimensauvalla on tarkoitus ohjata koiraa kääntämään laumaa haluttuun suuntaan. Jos koiran apuna on koiran omistaja niin myös hänen pitää seurata "johtajaa", jotta tietää mihin suuntaan on tarkoitus mennä, muuten homma leviää käsistä.

Minä ja Rakka aloitettiin myös paimennus kenttäharjoituksella. Rakka oli hihnassa, ja suhtautui lampaisiin ystävällisesti niinkuin aina. Ensin minä olin Rakan tukena takana ja Minna ohjasi edestä. Minä en ensin käsittänyt mihin pitää kääntyä, jos sauvalla osoitetaan vasempaan ja minne sitten mennään, kun se onkin suunnattuna oikealle. Alkukankeudesta huolimatta homma lähti sujumaan ja Rakka oivalsi hyvin nopeasti mitä mikäkin sauvan heilautus tarkoittaa. Minun oma epävarmuus vain sotki kuvioita alussa vähän liiikaa.  Eikä Rakka vielä tässä vaiheessa pystynyt siihen, että Minna olisi ottanut Rakan taakse ja itse olisin ohjannut sitä edestä. Vuoron vaihdon kokeilu tyssäsi lyhyeen, kun Rakka kieltäytyi täysin yhteistyöstä ja rimpuili vain koko ajan minun luokse hakemaan tukea. Eli emme vielä lähteneet sen enempää yrittämään ohjausta minun toimesta.

Metsäpaimeneen lähdettäessä jaettiin koirakot kahteen ryhmään. Ensin toinen ryhmä lähti edeltä kuljettamaan lampaita, jonka jälkeen me perässä toisessa porukassa ilman lampaita. Kohtaamispaikka oli puolessa välin matkaa ja me jatkoimme lampaiden kuljetusta määränpäähän. Kohteenamme oli n. 6 km päässä oleva porokämppä. Laavutelttailusta luovuttiin todella epävakaan sään vuoksi, kaatosade oli jo kertaalleen meidät kastellut sadetakeista huolimatta. 

Lampaiden kuljetus metsätiellä sujuikin Rakaltakin oikein hienosti, 5 muuta koiraa oli myös mukana porukassa. Erikoisin koirista oli nuori narttu Hippu, joka oli rodultaan Schapendoes, tutumpia olivat sitten Minnan koirat lapinporokoira Bilke sekä lapinkoira Tähti. Lisäksi mukana olivat saksanpaimenkoira narttu Siru, jonka kaverina porokoirauros Jehu. Rakka tuli kaikkien kanssa juttuun eikä mitään kähinöitä tullut paria pientä poikien välistä "isottelukohtausta" lukuunottamatta, jossa Rakka alistui asiaan kuuluvalla tavalla.

Metsäreissulla Rakka toimi kokemukseensa nähden tosi hienosti, välillä tuli "perseilyä", eikä se aina kuunnellut TÄNNE käskyä tai leikin lopettamista. Pian se kuitekin palautui ruotuun, kun sitä pari kertaa muistutti asiasta. Huomautan nyt, että en koskenut koiraan missään kurinpalauksen vaiheessa, vaan paimensauvan isku maahan tai äärimmäisessä tapauksessa kepin heittäminen sen vierelle riitti. Kepin heitto on jo niin kova " rangaistus" että sen se muisti sitten koko reissun ajan, eikä kovempia "voimakeinoja" enää juuri tarvittu. Rakka on siitä hieno ja ihana koira, että se ei jää liiaksi murehtimaan kurinpalautuksia, vaikka se aivan aluksi menee vähän turhankin nöyräksi. Palautuu kuitenkin hyvin eikä jää kinttuihin pyörimään. 

Olen oikein ylpeä Rakasta ja siitä miten se oppii niin nopeasti, kestää painetta vaikkakin joskus se paineistuu hieman liikaa ja sitten se hakee tukea/hyppii päälle tai menee makaamaan. Onhan Rakka vasta 10 kk ikäinen pentu, joten annettakoon se sille anteeksi. Tosin minun pitää olla tarkkana, etten turhaan anna sille liian kovia vaateita, tai jatka painetta liian kauan, kun toivottu käytös on saavutettu. Paineistumisesta huolimatta ja palautuu ja pystyy taas jatkamaan töitä. Esimerkkinä:

Minä olin osanaikaa metsäkuljetuksen aikana lampaiden vetovuorossa ja koirien tehtävä on kulkea lauman takana ja tarvittaessa tasapainottaa laumaa sivuilta. Nyt vaadin Rakalta pysymistä lauman takana ja Rakka teki sen, vaikka jouduin sen ainakin kolmesti palauttamaan paimensauvan avulla saatellen takaisin lauman perälle. Parin kerran jälkeen se seurasi ohjeitani tarkoin, ja pieni sauvan nosto viistoon riitti palauttamaan sen takaisin lauman perälle, jos se eteni liian lähelle eteen. Se ei minun ohjauksessani pystynyt aivan täydellisesti keskittymään lauman seuraamiseen, kun se tuijotti niin keskittyneesti minuun ja siihen missä asennossa paimensauva on. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen siihen, että Rakka kesti hienosti palautukset takaisin lauman taakse, vaikka se kerran paineistui hieman liikaa ja meni aivan maahan makamaan, mutta nousi pian ja lähti oikeaan suuntaan.

Rakka on kyllä niin hieno koira, eikä se ole niin hermoheikko miltä joskus tuntuu. Se on vaan tosi, että emännän oma hösellys vaan tarttuu siihen...Se ei hösellä yhtään tuolla mettässä, paimennuksessa, autossa, eikä kämpälläkään ollut mitään piippausta tai värkkäystä. Vaikka tottakai yö oli levoton, kun joku koira oli aina vähän toinen silmä auki ja nosti päätään, jolloin koko muu lauma oli myös pystyssä. 

Rakka on ihan tosi ihana ja just minun koira ja kyllä mie olen se Rakan emäntä. Ja vaikkei me parrasvaloihin paimennuksessa tähdätäkään, niin nyt harjoitellaan kesällä omilla päkäpäillä ja elokuussa taas mennään Saajomannuun Minna Mäntyranta-Mustosen tykö :) 

Aamulla lampaat pois poroaidasta...

Tota noinniin.... mihinkäs me nyt menhään?

Muutama bäkäkuva

Tässäpä pari kuvaa, lammasselfie löytyy myös! Tilkku lähinnä linssiluteena aina päällimmäisenä joka kuvassa... . ;) Tiistaina lähethän Pelloon paimentamaan ihan yöpaimeneen lammaslaumaa mettään ihan oikeasti. 

Rakka nyt on sellanen pellehermanni, että se on lähinnä kovapoika leikkimään..... :D Porot sytyttää enemmän ku nämä lampaat, mutta kivaa näitten villakerien kanssa on silti. Eihän sitä aidassa ole mitään aitoa paimennuksen tunnelmaa. Lähinnä jonkinlaista takaa-ajo/puskemisleikkiä Rakka on näitten kanssa saanut aikaiseksi, mutta ei nämä "regee villahousupököt" ota turhaa ressiä tai pulttia. . .  :D Ehkä ovat vähän turhan fleguja Rakan makuun... ;)

Bäkäbäät

Meille tuli eilen illalla 2.6. päkäpäitä. Ilmeisimminkin kyllä jotain sekarotulihakarjaa. Kaksi uuhta ja yksi pässi. Vähän pienempi uuhi on Tilkku, isompi on Täkki ja pässi sai nimen Topo. Enhän mie voinut kauon piettää Rakkaa pois aidasta.... Hetihän se piti sinne viedä, kun huomasin lampaiden olevan aika rohkeita luonteeltaan. Lampuri tuumasi, että näissä on nyt haastetta, kun uuhien isä on kova puskemaan, mutta tämä pässikaritsa on päinvastoin sitten lempeämpi sukujuuriltaan. Eli meni just niinkun toivoin, eli 3 uuhta, mahdollisimman helppoja, niitä en saanut, mutta näillä mennään!  Olen jo ihan myyty <3 <3 <3

Rakkaa jännitti aluksi ihan mahoton, mutta nyt se on jo kuin lammas lampaiden joukossa ja ei nämä päkättimet säiky Rakkaa, vaikka se kävisi pusun antamassa.

Tilanne katsaus.... Lampaat olleet kotona 30 min.

Hei nää lampaidenrehut on iha hyviä, tuumaa Rakka

Tänään alkoi sitten sataa vettä ja ajattelin, että nyt kuljetetaan nämä villahousut sadesuojaan, jonka olen oihan itse rakentanut. ( Yllätys yllätys, sehän kesti toisssapäiväisen myrskytuulen! ) Eli ei muutaku hommiin: Rakka aitaukseen ja mie itse perässä. Rakkahan kävi omat kierrokset päkäpäiden seassa ja mie sitten sain Tilkusta kaverin sillä aikaa. Toisiamme kyhnytettiin siinä silmät ummessa ja mie sitten haisen ihan lampaalle.... ;)

Kuljettaminen lähti olosuhteet huomioon ottaen ihan hyvin vauhtiin. Mie kävelin hitaasti ja hitaasti madellen kädet levällään päkättimien kintereillä ja edettin todella hitaasti. Rakka ei aina ollut ihan kartalla ja huiteli missä lie. *syvä huokaus* Pari kertaa nämä lampoloiset päätti tehdä täyskäännöksen ja takaisin portille. Aloitetaa alusta uudelleen. Kolmannella kerralla Rakka sitten olikin jo paremmin mukana. Jonkinlaista kiertämistäkin siinä tapahtui ja Rakka kiersi lampaita ympäri, ja kyllä se yritti kääntää niitä, mutta joskus oltiin vähän jumissa, kun olimme nurinkurisesti vastakkaisilla puolilla, jolloin matka ei voi edetä! Mie pietin peräpäätä kurissa ja Rakka etupäätä. Se kierteli sivuilla ja kyllä se yksi tähtihetki sieltä pääsi pinnnalle! Se oli se hetki, kun lampaat lähti oikealle tarkoituksena ottaa paluuperä. Mie siirryin itse heti vähän oikealle ja jotenkin vaan se Rakka tuli apuun estämään lampaiden karkaamista takaisin. Se meni niiden eteen ja palautti ne ruotuun. Mie kehuin tietenki kovasti. Hienoa hienoa!  :D Sitten Rakka menikin itse sadesuojaan ja lampaat seurasi perässä..... Että.... joo-o... Kyllä on vielä hiomista meillä, mutta kyllä tässä aineksia on. Lampaat kyllä liikkuu kun niitä vähä painostaa, ei ole liian arkoja, mutta selvästi kyllä hakeutuvat haluamaansa paikkaan, jos ei koira ole estämässä. Yksin en saanut niitä käännettyä.

Päivän ensimmäinen kuljetustehtävä: lampaat sadesuojaan.

Takana Täkki, keskellä pässi Topo ja edessä on Tilkku

Tilkkuneiti

Rakka antaa pusun Tilkulle