Hyvää Joulua!

Rauhaisaa Joulun aikaa kaikille blogin lukijoille, koirakavereille, koirien emännille ja isännille! Toivon myös paljon ihania hetkiä rakkaitten ihmisten ja koirien kanssa myös tulevalle vuodelle 2015!

 

Meillä vietetään Rakan puolesta melko hampaatonta Joulua, mutta sehän kuuluu tähän elämänvaiheeseen. Uusi vuosi, uudet hampaat!

Rakan kanssa yökylässä

Yes, my name is Rakka ja syön kenkää.

Oltiin Rakan kanssa reissussa, yksi yö ihan oudossa paikassa! Miekään en ollut vielä kertaakaan ollut siellä... Olin siskon tykönä yökylässä ja siellähän oliki jänskää. Kaupungissa mentiin taas hienosti ja toiset koirat ne vaan jaksoit pöristellä Rakalle ja tämä poika vaan korvat höröllään mietti että " miksi kaikki vaan pörrää ja vinkuu, eikö ne ossaa haukkua?" 

 

Yö meni myös ilman sen isompaa draamaa, mitä nyt mie olin herännyt yöllä unissani touhuilemaan sitä sun tätä ja Rakka oli tullut minun päälle nukkumaan. Itse en ole tiennyt mitään yöllisistä tapahtumista, joten eipä voi poikaa enää jälkeen päin alkaa torumaan. 

 

Niin ja pitää ehkä pyytää anteeksi Rakalta, että kutsuin sitä kaupungissa epähuomiossa pökäleeksi. Minulla on hieman erikoisia lempinimiä koirille, joten pökälys on yksi niistä. Pökälys tarkoittaa lähinnä pötkylää ja on täysin rakkaudella annettu, ei lainkaan alentavassa tarkoituksessa. Ehkä ei ohikulkijat tätä tienneet. Sori. . . .  Ups.. anteeksi. .

 

Rakka on minulle oikein rakas, sen takia me mennäänki joka paikkaan yhdessä. Ja automatkailu sujui myös mukavasti. Vajaan 5 Tunnin ajomatkan poika nukkui varapetin patjojen välissä takapenkillä, siellähän sillä oli turvallinen olla turvavöihin köytettynä.



Niin, kerro vaan äiti mitä sulla oli asiaa...?



Hampaita kutistaa...(eli kutkuttaa)



Äipän kans koirapuistossa.

Isopoika

Uneksin.. en uneksi.. Uneksin.. en uneksi.. Uneksin...

 

Tässäpä mie pötköttelen korva tarkkana, äiti kuvittelee, että mie olen unessa, mutta kyllähän mie koko ajan vahdin sen liikkeitä. Olen vain niin huomaamaton, että äiti meinaa joskus kompastua minuun. Mie en oikein muista ilmoittaa siitä, jos parkkeeraan itseni äidin jalkoihin. Aina on riittävästi aikaa nukahtaa äidin jalkoihin, siinä kun se tiskaa tai syö tai vaikka laittelee hiuksia. Se perhana on vaan joskus niin meneväinen, että mulla alkaa potuttaa, kun ei mihinkään voi oikein asettua rauhassa. Aina joutuu nousemaan ylös ja lähteä äidin perään. Kyllä mie sitten jään nukkumaan sängyn alle, kun otetaan pikkupäikkärit äipän kanssa. Niin ja ossaan mie sitte asettua, kun nään että äitikin kattelee vaikka telkkua tai tekkee jotai hommia läppärin ääressä. Joskus kuunnellaan älypuhelimella radiotakin. 

 

Sitten kun minun pittää yksin jäädä, niin eihän mulla mitään hätää täällä kotona ole, miehän olen iha rauhassa enkä ole hajottanutkaa mitään. Kyllä mie tiedän, että äiti tulee takasin. Sulopoika taisikin sitten olla vähän villimpi tapaus, se ainaki kertoo mulle kaikkia hurjia tarinoita. Oli se kerran maistanu lattialistaakin! Hyvänen aika sentään! Ja sohvaakin se oli joutessaan pureskellut. . . . Kauhistus. . . . Oli se yhden kukankin kaatanut, mutta siihen oli hyvä syy: kukan oksilla roikkui joulupalloja. Kuka tervejärkinen koira voi vastustaa joulupalloja? Varsinki kun niistä ihanista kiiltävistä palloista näkee oman naamansa, et siekää vois vastustaa kiusausta! Hei ja toiseksi, äidin mielestä se oli iha hauska juttu, kun joulupalloista tuli Sulon käsittelyn jälkeen diskopalloja, joista tuli hyvä joulukoriste: laittaa vaan pallot lasimaljakkoon ja ledivalot perään, ja tatta da daaa: jouluinen valokoriste!

Talven ihmemaa...

Tässä jossain se on....

Rakan täydellinen lumisukellus!

Rakka selättää lumipallon.........



"Lumen etsintä" on taitolaji....


 

Hassu poika...

Voisin jatkaa aiempaa blogipostausta mukaillen, että "mitä isot edellä, sitä pienet perässä"... Rakka on niin mainio pikku vilkeri, että melkein voin nähdä kuinka sen päässä raksuttaa kaikenlasia ajatuksia.

 

Viimeksi tänään aamulla seurailin Rakan "ajatuksenjuoksua".... Siinä se poika istuu lumihangessa tarkkaavaisena korvat on terävästi pystyssä. Klo on 4:45 ja Rakka poika odottaa kärsivällisesti pitkän yön jälkeen minne rakas isoveli Sulo malttaa käydä pissalle. Rakka miettii, katselee ja odottaa omaa vuoroa. No niin, nyt on Sulo valmis. Rakka ojentaa etutassut pitkälle eteen ja tekee mielenkiintoisen venytyksen, nyt on mun vuoro! Sitten se tassuttelee vatsa lumessa viistäen samaan paikkaan, jossa Sulo kävi aamupissalla. "Okei, mie nyt merkkaan tän paikan, ku sieki teet aina niin mulle".

 

Hieman on ehkä kyseenalaista alkaa analysoimaan tätä aamutoimitusta, mutta pakko hieman vielä jatkaa... Rakalla on nimittäin varsin omaperäinen tyyli tehdä tarpeensa syvässä hangessa. Eli tapahtuu seuraavaa:

takajalat jäävät usein jonnekin tosi kauas, kun etutassut jatkavat vielä matkaa eteenpäin, joten asento muistuttaa pitkää kissamaista venytystä. Siinä se poika pönöttää takajalat ojennettuina pitkälle taakse ja häntä selän jatkona pitkässä loivassa kaaressa. Samalla siinä voi vaikka haistella ilmaa ja katsella maisemia (mitä nyt pimiässä yleensä voi edes nähdä)

 

Juu, saattaa kuulostaa hieman aivottomalta toiminnalta. Ja emäntähän se vasta hassu onkin, kun viitsii tällaiseen asiaan kiinnittää huomiota, mutta ei syytä huoleen! Kyllä meillä eletään ihan normaalia koiraperheen arkea, ja on me opittu taas uusia temppuja. Pitäisi vaan nyt laittaa aivoriihi pystyyn ja keksiä lisää jotain uutta. Rakka on aika välkky, joten se kaipaa hieman haasteita.

Tähän asti olen keksinyt opettaa tietenkin perinteiset: istuminen, maate meneminen, tassun antaminen ja sitten lisäksi on opeteltu hyppääminen, kelliminen (kierähtää kyljelle), ryömiminen (maha maassa, tassuilla vetää itseä eteenpäin) öö.... Älkää kysykö missä tilanteessa sen tarvitsee ikinä ryömiä tai kelliä.... Mutta katsotaan mitä muuta yhtä yleishyödyllistä kivaa keksitään tässä ennen joulua. Rakka nauttii myös paljon  erilaisten asioiden etsimisestä, lumipallotkin kelpaavat tähän  tarkoitukseen. Lenkillä ollessa monesti heittelen lumipalloja tai keppiä ja niitä on Rakan mielestä kiva etsiä lumihangesta! Siellä se rämpii ja etsii, kohta se taas  viipottaa turpa lumessa ja korvat takana lumipallo tai keppi suussa takaisin minun tykö vaatien uusinta kierrosta.

 

Meillä on halvat huvit Rakan kanssa. :) Mutta sehän sopii meille oikein mainiosti!

 

 

 

 

 

Talvisia tunnelmia.



Rakkaa ei pakkanen ja lumi haittaa!

 

Nyt kun on lunta reilusti, niin Rakka on alkanut harrastaa lumisukellusta! Penkkaan vaan täysillä ja siellä pyöritään ympäri ämpäri, ja kauhia kähinä ja ähinä vain kuuluu pojan rynnistellessä ojanpenkkoja pitkin.