Kaverukset

Äidin pojat.... Sulo on jo tosi komea nuori ajokoiranköriläs, rehellisesti jo 60 cm, saattaa olla sentin ylikin, mutta sallituissa rajoissa ollaan.  Rakka on sitten oikein salskea porokoiranalku, vaikka taas on viimeksi tänään kylillä sakemanniksi " haukuttu ". Mutta kyllä ne rehdykset edelleenkin on ihan ymmärrettäviä, kun porokoiria harvemmin näkee ja Rakalla on sakemanni-tyyppiset värit, jotka johtavat harhaan. Vaikka minun mielestäni, tässä ei ole mitään epäselvää! Senhän näkee kilometrin päähän, että aivan on täysin porokoirantyyppinen!  En ole yhtään huolissani kommenteista.. :)

 

Niin ja käytiinhän me eilen ihan ensimmäinen virallinen hihnalenkki täällä meidän kotitiellä. Kyllä, aivan oikein luit, Rakka on kohta 4 kk ja nyt ensimmäistä kertaa hihnan päässä. Poika otti kuitenkin homman haltuun, äidin kanssa mennään sulassa sovussa niin hihnassa kuin irti ollessa. Tänään käytiin sitten sen kunniaksi harjoittelemassa kaupungissa, ja siellä vähä tutustuttiin toisiin koiriin ( labradori, länsiylämaanterrierri) ja tuttu ajokoirakin tuli vastaan. Vähän piti ensin karvat pystyssä haukkua, mutta sitten jo nuuskuteltiin innoissaan. Kyllä Rakka käytöstavat oppii aika nopeasti. Ihmiset kuitenkin olisi kiinnostanu enemmän kuin ne koirat. Kaupungissakiertely sujui oikein kivasti, liikennevaloissa odoteltiin hienosti omaavuoroa ja Rakka tuli muitta mutkitta rinnalla minne vaan halusin meidän menevän. Milloinkohan se mörkövaihe tulee minun ja Rakan elämään. . . . . . .?

Koirapuistossa!

Nyt otettiin  extempore lähtö: kamat kasaan ja pojat autoon. Hienosti ookailtiin menemään isoon cityyn Rovaniemelle ja siellähän oli hiljaista kuin hautuumalla. Eihän siellä ketään ollut. No, koirapuistossa sentää oli uusia hajuja ja Rakka haukkui välillä ohikulkevia kävelijöitä. Tajusi se sitten hyvin nopeasti, ettei äiti tykkää "räkyttämisestä", joten parin kerran jälkeen poika tyytyi katu-uskottavaan tuijotukseen ja ehkä vähän piti aitaa vasten käydä seisomassa. Ei tarvinnut kuin kertaa älähtää Rakalle, niin menihän se jakeluun, ettei naamaa tartte turhanpäiten aukoa. Ensimmäisellä kerralla poika ei vaan meinannu millään malttaa lopettaa paukuttamista, kun oli iha liian jännittävää, sillon piti pikkusen käydä tuuppaamassa Rakkaa pyllystä, että "herätys porokoiranketalus, kuunteleppa mitä äiti nyt sulle yrittää opettaa".... Ei Rakan kanssa tartte kovia otteita, kevyt ohjaus oikeaan suuntaan ja meneehän se asia perille. Fiksu poika, pätevä emäntä.. ;) Omakehu on paraskehu.

 

Tuli meitä moikkaamaan yksi seurakoira, bison tai sen tyyppinen koira. Rakka yritti ensin aidan takaa isotella, ja haukkui jonkun aikaa uutta tuttavuutta, mutta kun pääsi nuuskuttelemaan niin kyllästyi sitten aika nopeasti, kun ei se toinen koira lähtenyt leikkiin mukaan, murisi vaan tympeästi. Sulo ei sen sijaan ottanut stressiä, pari nuuhkaisua ja palasi omiin touhuisinsa. Sulo onkin oikea malliesimerkki, ettei turhaa stressiä kannata asioista ottaa.

 

Tässäpä muutama kiva kuva, tämänpäivän touhuista.

 

 

Testiviikko.

Nyt on Rakkaa testailtu ihan kunnolla parin viikon ajan! Nyt viime viikko oli kuitenkin varsinainen testiviikko. Minulla oli parin viikon työrutistus ja viimeviikolla olen ahertanut peräkkäin 5 aamuvuoroa + sunnuntai illan, ja sehän tarkoittaa Rakan kohdalla sitä, että yksin pitäisi pystyä olemaan aika monta tuntia useampana päivänä peräkkäin.

 

Päivät ovat menneet seuraavasti:

 

1. Herätys klo 5:00, äiti lähtee viemään pojat pissalle. Sulo menee sisälle jatkamaan "unia", kun äiti lähtee Rakan kanssa 10 minuutin aamutarvekävelylle metsäpolulle. (Ja siellä mettässä on pimiä, mutta eipä se meitä pelota!)

 

2. Aamupalaa Rakalle klo 5:30. Äiti lähtee töihin 5:45, Heippa Rakka, jäähän sie kotimieheksi! Rakka jää kiltisti oven ulkopuolelle (tai sisäpuolelle, mistä suunnasta asiaa katsoo).

 

3. Janne käyttää pojat vielä pissalla klo 6:40, Sulo menee tarhaan ja Rakka jää sisälle.

 

4. Äiti tulee kotiin klo 16:00 ja päästää Rakan pihalle.

 

5. Äiti lähtee hetimiten poikien kanssa n. 30 minuutin kävelylle, jonka jälkeen...

 

6. Ruokailu. Nam nam nam... Sitten Rakan pitää lähteä taas ulos pissalle ja muille tarpeille, on ollut niin pitkä päivä kotona.

 

8. Pihalta tullaan sisälle, jossa pojat jatkaa keskenään pöljäilyä ja leikkimistä n. reilun tunnin verran, jonka jälkeen äiti lähtee Rakan kanssa taas pihalle n. 15-20 minuutin kävelylle metsikköön, jonka jälkeen vielä leikitään ja päästellään höyryjä 10-15 minuuttia takapihalla.

 

9. Sisälle kun päästään, niin luvassa on lisää erilaista kähistelyä poikien kesken ja äidin kainalossa luiden syömistä, sekä pientä iltapalaa, jonka jälkeen sitten vielä ilta pissat ja nuuskuttelut ulkona klo 20-21 välisenä aikana.

 

10.  Ennen nukkumaan menoa Rakka pörrää äidin perässä ja laittaa sängyn alle pötköttämään ja nukahtaa tyytyväisenä. Pitää vahtia, että koko perhe on yheskoos!

 

Rakka on jaksanut tosi hienosti pidätellä pitkät työpäivät, eikä se ole mitään hajottanut, kun on jätetty kaikenlaista luvallista hajotettavaa (maitopurkkia ym vaaratonta) Vahinkopissoja ei ole tullut nyt ainakaan pariin viikoon, jokin aika sitten saattoi jokunen pissiläikkä jostain löytyä. Rakka on oikein hienosti oppinut talontavoille ja Sulon kanssa yhteiselo sujuu oikein kivasti. Ja onhan meillä Rakkapojan kanssa ihan omat jutut ja yhteinen sävel!

 

Tässäpä muutama kuva isosta pojasta!  Rakka se vain komistuu kasvaessaan!

Sääolosuhteet tosin muuttuvat aina vain vaikeammiksi, ja nytkin lumisade häiritsi kuvaamista. Asiaa ei helpota, se että Rakka on niin musta, etten tiedä miten sitä kuvaisi niin etttä se pääsisi oikeuksiinsa? Tässäpä kuitenkin muutamat "parhaat palat" tähän hätään :)

 

 

 

 

 

 

 

Mitä isot edellä sitä pienet perässä...

Koiraperheen elämässä on joskus naurussa pitelemistä, mutta välillä tekisi mieli laskea kymmeneen. Se lienee ihan normaalia.... Toivottavasti...

 

Aamupissalla ei ole kiire yhtään minnekään: Sulo nuuskuttelee, tutkailee ja tuumailee, koska täydellinen hajuanalyysi pitää tehdä pihalla ennen kuin voi halkeamispisteessä olevan rakon tyhjentää johonkin kukkapenkin kulmalle. Nyt viimepäivinä on sitten Rakka alkanut harrastaa ihan tätä samaa, ei voi alkaa pissalle ennen kuin on Sulon kanssa joka ikinen mielenkiintoinen heinänkorsi ja ruusupuskan alunen nuuskuteltu. Joskus Rakalle tulee aivopierun jälkeinen kuningasidea ja silloin se juoksee Sulon alta. kyllähän sen tietää miten siinä käy! The Legendary Golden Shower.... Ja äiti laskee: yksi...kaksi...kolme...neljä....viisi.... Hienoa pojat! Sitten pitääkin mennä ihan oikeaan suihkuun. Rakka on onneksi varsinainen vesipeto, ettei se ole suihkutteluista moksiskaan.

 

Toisen suusta  herkut maistuu aina paremmalta, ihan sama onko sillä toisella pienempi ja tylsempi luu niin se on saatava heti! Rakka ei vain tunnu aina ymmärtävän, ettei sen suuhun mahdu kahta luuta kerrallaan. Nyt on pitänyt opetella antamaan Rakalle ensin se iso luu ja Sulolle pieni, koska luut vaihtavat omistajaa hyvin nopeasti. Mutta ei se "käänteispsykologia" tunnu olevan täysin aukoton apukeino, sillä hetken päästä Rakka raahaa isoa hirven luuta pöydän alle jyrsittäväksi ja Sulo katsoo haikaillen perään. No, onneksi Sulo osaa nauttia myös elämän pienistä iloista ja nakertaa sitä yli puolet pienempää luupalaa syvällä hartaudella nautiskellen.

 

Saunaan emme voi mennä ilman, että pojat on erotettu toisistaan. Leikit saattavat yltyä niin rajuiksi, että jompi kumpi juoksee seinään tai jotain muuta hurjaa tapahtuu kun vauhtia on vähän liikaa. Pari päivää sitten olin illan yksin kotona ja saunaan lähtiessäni otin Rakan takkahuoneeseen telkesin oven sohvalla, ettei Sulo pääsisi sisälle. Sulo sai jäädä siis pirtin puolelle. Normaalisti tehdään toisin päin, eli Rakka jää ulkopuolelle. Kaikki meni hyvin ( n.10 minuutin ajan) kunnes alkoi kuulua vinkunaa, naukunaa, ulvontaa ja haukkua molempien koirien suusta. Tilanne oli sitten pakko lähteä tarkistamaan. Tällaisen pikarekonstuktion voisin tilanteesta antaa:

 

1. Sohva oli siirtynyt taakse päin

2. Ovi n.20 cm verran auki.

3. Sulo työntää kuononsa oven raosta ja kutsuu luokseen syvästi vonkuen.

4. Rakka seisoskelee viattoman näköisenä Sulon etujalkojen välissä ja katsoo kysyen, että "onko sulla äiti joku hätänä? "

 

Ei ollut äidillä mikään hätänä, mutta naurussa oli kyllä pitelemistä... Hyvä pojat!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pakkanen ei menoa haittaa...

 

Rakkaa ei pikkupakkanen haittaa, nyt aamulla rapsakka -10 astetta ei menoa hidastanut... Muhkea talviturkki on alkanut kehittyä ja oikein kiiltävä ja komea karva on kasvanut lähes kauttaaltaan koko roppaan. Varpaiden välitkin on niin karvaiset, että tassut ovat kuin pikku töppöset!

 

Rokotuksillakin käytiin aiemmin tällä viikolla ja hienostihan sekin meni. Odotushuoneessa nökötettiin ihan hiljaa japaninpystykorvan ja pohjanpystykorvan pennun kanssa... Vähän piti haukahtaa lopussa, kun vastaanotolle tuli pari jackrusselin terrierriä, joilla taisi olla jotain asiaa Rakalle.

 

Eläinlääkäri pyysi meidät vastaanotolle ja hänellä oli rotu ja nimi tiedossa, mutta silti hän vielä uteliaasti ihmetellen kysyi, että onko Rakka juuri porokoira...? En yllättynyt kysymyksestä, sillä saksanpaimenkoiraksikin on muutamat jo Rakkaa luulleet. Olen aina pikaisesti korjannut, että kyllä se porokoira on vaikka ne perinteiset pilkat naamasta puuttuukin. Annettakoon tällaiset erehdykset anteeksi, porokoira kun ei ole mikään massarotu ja variaatioita väreistä riittää. Ylpeänä olen esitellyt kullannuppuani, vaikka ei lisävaloja tällä pojalla olekaan!