Äidin pojat.... Sulo on jo tosi komea nuori ajokoiranköriläs, rehellisesti jo 60 cm, saattaa olla sentin ylikin, mutta sallituissa rajoissa ollaan. Rakka on sitten oikein salskea porokoiranalku, vaikka taas on viimeksi tänään kylillä sakemanniksi " haukuttu ". Mutta kyllä ne rehdykset edelleenkin on ihan ymmärrettäviä, kun porokoiria harvemmin näkee ja Rakalla on sakemanni-tyyppiset värit, jotka johtavat harhaan. Vaikka minun mielestäni, tässä ei ole mitään epäselvää! Senhän näkee kilometrin päähän, että aivan on täysin porokoirantyyppinen! En ole yhtään huolissani kommenteista.. :)
Niin ja käytiinhän me eilen ihan ensimmäinen virallinen hihnalenkki täällä meidän kotitiellä. Kyllä, aivan oikein luit, Rakka on kohta 4 kk ja nyt ensimmäistä kertaa hihnan päässä. Poika otti kuitenkin homman haltuun, äidin kanssa mennään sulassa sovussa niin hihnassa kuin irti ollessa. Tänään käytiin sitten sen kunniaksi harjoittelemassa kaupungissa, ja siellä vähä tutustuttiin toisiin koiriin ( labradori, länsiylämaanterrierri) ja tuttu ajokoirakin tuli vastaan. Vähän piti ensin karvat pystyssä haukkua, mutta sitten jo nuuskuteltiin innoissaan. Kyllä Rakka käytöstavat oppii aika nopeasti. Ihmiset kuitenkin olisi kiinnostanu enemmän kuin ne koirat. Kaupungissakiertely sujui oikein kivasti, liikennevaloissa odoteltiin hienosti omaavuoroa ja Rakka tuli muitta mutkitta rinnalla minne vaan halusin meidän menevän. Milloinkohan se mörkövaihe tulee minun ja Rakan elämään. . . . . . .?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti