lauantai 24. tammikuuta 2015

Talviset metsäreffit

Kuvat otettu tänään metsäisellä koiraretkellä. :) Meillä oli oikein rattoisa aamupäivä tänään, kun koiruudet sai kahdestaan temmeltää ja juosta pitkinpoikin metsässä ja välillä sitten piti painia jaloissa "tientukkona". Hyvin tyypillistä... ;) Hauska päivä tänäänkin! Nautitaan yhdessä ihanasta talvesta!

Kuvissa, joissa näkyypi leima, on Susu koiran omistajan (Anni Tasalan) otttamia ja hän on ne minulle ystävällisesti antanut käytöön.
Katos mun varustusta, mitäs tykkäät?
Lumimyyrä!

Elämä on IHANAA! (porokoiramix narttu Susu ja Rakka)

Rakka on komea poika, vaikka ei osakkaa pönöttää vielä


Vauhtia ja "vaarallisia"tilanteita
Täällä sitä ollaan!
Kuuraturpa...

Painitaan!
 

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Porokoirareffit.

Väistämätön törmäys.... pufh..
Voima? Mitä sie teet oikein?


Pieni tuumaustauko...


 Tilanne hallinnassa! Tsek!


Ethän sie merkannu tähän äsken?







 
Varmistan sinun selustaa! 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Meidän kanssa puistoilemasa ollut nyt parina päivänä Tuhkavuorten Noitavoima eli Voima. Lapinporokoirauros hänkin on ja oikein komia iso uroksen köllykkä isolla äänellä ja huvittavilla tempuilla varustettuna. Oikein hauskasti sujuu jutut yhteen Rakan kanssa. Yhdessä mennään ja temutaan, mutta Rakka ei kuitenkaan lähde vahtimaan aitojen laitaa toisen perässä. Poika tyytyy katselemaan kauempaa ohi sivakoivia hiihtäjiä. Voima sitten isompana poikana tekee kuuluvamman tilannearvion. :) Porokoiramaista menoa ounasrinteen koirapuistossa siis tänäänkin! Sitä oli myös todistamassa yksi porokoiralapinkoirasekoitus nuori neitonen, joten varsinaiset porokoiratreffit oli tänään aamupäivällä rinteellä!

torstai 15. tammikuuta 2015

Kuvia pötkylästä.


Hmmm... enpä tiä, kehtaisko mennä vai... mitä mie teen?

Tarkkana pittää olla...

Siis minuako epäilet? 

"Napi napi" tykkäät kuitenki roskista lattialla!

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Hirvikoira?

CITYHIRVET
Pakko noita on haukkua, ei pysty vastustamaan! En tiedä mitä ihmeitä nuo möllykät oikein on, mutta pitää niitä vähän komentaa. 

Hemmetti, kun kävin niin kierroksilla vielä monta minuuttia tuon hirviepisodin jälkeen.... Nyt mulla vähän hävettää, kun piti alkaa vastaantulevalle koiranulkoiluttajallekin ilmoittaa ja haukkua. . . . Anna äiti anteeksi, kun kävin vähän ylikierroksilla. Seuraava kohtaaminen menikin jo sitte iha hyvin, en haukkunut yhtään, vaikka olisihan mie halunnu mennä tutustumaan siihen suloisen näköiseen kultaiseennoutajaan. Sekin taisi olla pentu vielä?

Huh... Olipas melkoinen päivä aloitus... Omituista, että täällä kaupungissa törmää kaikenlaisiin otuksiin niinkuin hirviin, hiihtäjiin, potkukelkkailijoihin ja lastenvaunuihin... Siis mitä ihmettä?  Vähemmästäki alkais sullaki varmaan jännittään ja pittää häntä pystyssä ihmetellä jo kaukaa, että mitä nuo on. No, onneksi minulla on äiti turvana ja se aina sanookin, että älä turhaan jännitä. Jospa mie vielä opin, ollaan kärsivällisiä. En mie kuitenkaa rähjää kellekään, mulla vaan vähän jännittää ja kiinnostaa samaan aikaan!  

Täällä on muute iha hirveen mahtavat ulkoilukelit. Ihan sopiva, kun on -15 ja -20 välillä pakkasta. Kyllähän se -34 oli minulle aivan sopiva lenkkeily keli, kun se lumikin oli jotenki hauskasti pöllyävää, siellä kun kävi pyörimässä!  Mutta äidllä taisi posket olla aika lähellä paleltua toissapäivänä... Ihmiset on vähä huonosti suunniteltu talven varalle. Kasvata äiti sinäkin parta, niin sieki tarkenet ja sinustaki tullee komia kuuraturpa niinku minusta aina pakkasilla! 


tiistai 6. tammikuuta 2015

koirapuistoillaan

Paukkupakkanen ja kuuluva haukku kaikui koirapuistossa tänään illalla... Kauhian isoja koiria iso lauma meitä olikin vastassa portilla.. Ei ne isännätkään mitään pikkupoikia olleet. Aikuisia miehiä, ja mie sitten ainoana naisena pennun kanssa. . . Voi hyvänen aika. . Olikohan tämä sittenkään ihan hyvä idea. En mie ole mikään arkajalka, mutta Rakan puolesta vähän huoletti.

Taisi olla pari malamuuttia, yksi itälaika, sakemanni sekoitus... Siinäpä sitä on aluksi pureskeltavaa...pureskeltavaapa hyvinkin....apua! Rakka jäi tietenkin heti alkunuuskuttelussa alakynteen. Siinä se lösötti aitaa vasten kun muut 100x isommat hurtat tulivat suoraan iholle nuuskimaan. Poika oli niin litussa ettei sitä edes näkynyt sieltä koirakasan alta. Yksi alkoi jo vähän pöristä Rakalle, mutta siitäkin selvittiin. Sitte löytyikin yhteinen leikki yhden jättiläisen kanssa. Olipa vain lystiä alkujärkytyksestä huolimatta! Hieman meinasi liikaa tulla hammasta yhdessä kohtaa, mutta ei mitään leikkiä vakavampaa.

Kohta joukkoon tuli venäjänajokoira ja yksi sekarotuinen musta narttu sekä 2 samojediä. Rakka ei ujostellut mennä raisumpien poikien perässä, vaikka välillä tuntui että haluaako se vasiten ottaa turpiinsa? Mutta ei meno poikaa haitannut. Ei mitään haavereita sattunut vaikka kieli vyön alla juoksivat miten sattuu sikin sokin sinne tänne. Rakka ei tuntunut ottavan nokkiinsa, jos joskus vähän tuli taklausta isommilta. 

Erinomainen kokemus myös emännälle, kun näin monta koiraa näkee yhtäaikaa hyvässä sovussa keskenään. Ja ehkäpä tämä pakkanen oli tehnyt tehtävänsä, ettei puistoon tullut mitään pikkukoiria tänään. 

Nyt on poika ihan sippi, pökköttää äitin jaloissa lattialla samalla kun kirjoitan blogia... :) Kohta se varmaan näkee unia päivän tapahtumista!  VUH... URRRR... VUFF... ja jalat heiluu...Zzzzz....