Lintu vai...?

Miu miu, kähikähihi. mrauu mrau.. mou mou ouurururu...... ähkh khäkhkh, grnruuruur, piip piii, iiiiuuiuiui, khihhihih.... auuauuauua....  Tämä on epätoivoinen yritys saattaa kirjalliseen muotoon Rakan ääntelyä sillä hetkelä, kun minä tulen kotiin. Kyseessä ei ole mikään eksoottinen lintu, vaikka se välillä siltä kuulostaa. 

Eilen RakkaRökäle löysi maasta aikalailla fresh: n oloisen -äsken kuolleen urpilaisen (urpiaisen), ihan se oli hyvännäköinen, varmaan kuollut onnellisesti ihan suoraan lennosta. Tämä urpilainen ei näyttänyt yhtään sellanelta pöhöttyneeltä kuolinkampailua viimepäivät käyneeltä linturääpäleltä, joita joskus keväisin näkee. 

No, Rakka sitten yritti elvyttää tätä urpilaista heittelemällä sitä ilmaan ja mätkimälllä sitä tassuilla ilmassa ja maassa. Välillä se yritti ottaa heimlich otetta siitä, mutta linturaukka ehti aina tipahtaa komean ilmalennon jälkeen maahan ennen kuin Rakka sai sitä tassujen väliin. En tiedä sitten mitä se mietti, kun Rakka lähti pyörimään linnun päällä, jonka jälkeen se piti kaivaa väkivaltaisesti lumen seasta. Eikhän sen urpilaisen päivät ollut nyt viimeistään luetut... Rakka raahasi saalistaan pitkän matkaa ja heitteli vaikka minkälasia voltteja linnunraadon päällä ja ilmassa sen perässä. 

Oli ajatuksena kyllä myös, että Rakasta saadaan hyvä kaveri lintumettälle. Vaikka jäniksenmetsästys onkin nyt vienyt mennessään, kun Sulosta on kuoriutunut sellainen peto, että oksat pois! Eilen lenkillä Rakka nosti ilmaan pari teertä n. 50 metrin päästä pusikoista. Se vain lähti yhtäkkiä nokka määrätietoisesti ilmaa halkoen kohti pusikkoa, pysähtyi nuuskimaan ja sitten suunta viistoon oikealle ja tattadadaaa, rytinällä lähti teeri porukka ilmaan. Yksi lensi suoraan minua ja Suloa päin, jonka jälkeen Sulolla heti ajo päällä, WOWOWOWOW, hirveä veto linnun perään ja karmea ajohaukku ilmoille! Siinä sitten raahaudut armottomasti penkkaan väkivahvan ajokoiran perässsä ja toivot, että vauhti pystähtyy ennen jääkylmää vesiojaa!  Jännittävää :D Hui...

Tänä aamuna Rakka taas haravoi metsää aivan tohkeissaan, kun on teeret ja mettot olleet soitimella, ni johan siellä on paljon hajuja ja jälkiä, ehkä jätöksiäkin. Monipuolinen porokoira :)

Täällä vartioin minä!

Täällähän vartioin minä, eli Rakkapooni! 

Sitä minä vaan mietin, että pikkusen typerän lempinimen on äiti minulle taas keksinyt. Pikkusenko se on noloa, kun äippä huutelee kylilllä että: RakkaPOONI! Hmmm. Rakhaala lapsela on kuulema monta nimiä, näin on ehkä sanottu.

Niinhän mie vasta äsken avauduin siitä kuinka me välillä painiskellaan kuurojen korvien kanssa. Mutta nyt tuntuu, että jotain on nyt ihan yhtäkkiä tapahtunut. Oliko se mahdollisesti se "kurinpalautus" tässä päivänä eräänä, mutta nyt meidän suhde on Rakan kanssa entisestään tiivistynyt. Lenkillä Rakka ottaa entistä enemmän itse kontaktia ja seuraamisharjoituksista se nauttii ihan hirveästi. Olenkin  nyt ihan vasitella tehnyt vaikka minkälaisia käännöksiä ja vauhdin vaihdoksia ja siinäpä se Rakka roikkuu kintussa kiinni naama isossa hymyssä.

Lenkkien jälkeen se seurailee mitä mie milloinkin teen (sitä se on tehnyt koko ajan) ja pihalta se tulee tosi nätisti sisälle ihan mukisematta. Ja jos Rakalla on jotain asiaa, niin se tulee siittä minulle juttelemaan. Jos asia on turhanpäiväistä, en kiinnitä siihen mitään huomiota, hoputtaminen on myös aivan turhaa. Joskus, jos minun parempi puoliskoni kutsuu Rakkaa, niin poikahan tuleekin minulta kysymään " niin äiti, oliko sinulla minulle jotain asiaa". Ei sillä ole merkitystä kuka sitä kutsuu, äitin tykö se aina pyyhältää.

Ulos kopille tämä rötky haluaa mennä ihan vapaaehtoisesti. Ihan äsken se pyysi minua päästämään ulos ja käveli tarhaan käskemättä, jäi vain odottamaan, että laitan oven kiinni. Hassu koira ;) Se ihan nauttii ulkona olemisesta ja viihtyy siellä ihan melkein säällä kuin säällä.

Vaikka Rakka onkin sellanen kilttipoika, niin kyllä se vaan haluaa vahtia ja komennella. Tässä tapauksessa voi sanoa, että haukkuva koira ei pure, ei Rakalla ole sellainen mielessä ollenkaan :) Mutta omat tilukset pittää käydä heti merkkailemassa, jos on jokin jännittävä tilanne ollut päällä. Siltä lähtee aivan karmea sotahaukku, jos joku ajaa pihan ohi pyörällä. Heti pitäisi olla ottamassa selvää ketäs noi on?! Pyöräilijät ja mahdolliset lenkkeilijät on liian iso houkutus eikä Rakka pysty vielä itseään hillitsemään vaikka kuinka pyytäisi, joten pitää vaan pitää poika aloillaan niin kuaon, että tilanne on ohi. 

Mahtava kaveri on tästä rökäleestä tulossa ja sitä se jo onkin! Kesää ja lammaspaimennuksia odotellessa! Yhdessä töiden  tekeminen se vasta meidän suhdetta kehittää ihan erityisellä tavalla. Tietenkin meidän pittää pitää huoli siittä, että sitä suhdetta huolletaan myös ennen kesää :)

Koirienpäivää vietetään lenkkeillen ja..... nukkuen.... Oisko se sitä koiranunta? Sulo ja Rakka tuntuvat välillä uneksivan hyvinkin äänekkäästi! 

Ummetusta?

Minulla on ainakin yksi, (jipiii! Edes yksi!), siis blogilla on ainakin yksi erittäin ahkera bloginseuraaja, joten voin huolettaa pävitellä juttuja vaikka päivittäin. Blogitekstit säilyy ja löytyy pitkänkin ajan päästä, joten ei se nyt haittaa, jos joku ei ihan joka päivä ehdi käydä viimeisimpiä uutisia lukemassa. Ja minulle tämä on kiva harrastus / rinnakkaistodellisuus. Äidinkieli ja se grammatik (eli kielioppi) voi olla aikalailla hanurista, mutta mie lupaan tässä ajan saatossa perehtyväni pilkku-, piste-, ja yhdyssanasääntöihin.

Pieni mainoslause tuli mieleeni eilisen siivousrumban jälkeen:

Eikö vatsasi toimi, skaga ei huilaa? Vaikuttaa siltä, että sinulla on ummetusta. Ota osaksi päivää Lemon Juice & Glycerine, se on täyteläisen hedelmäinen ihanan sitruksen makuinen perinteinen Aito ja Oikea vuodesta 1952.

Niin tehokas, että vain
purkin pohjat riittää!

Ja varmasti skaga huilaa niin ettet ehdi kissaa sanoa....Mistäs minä sen sitten tiedän?  Niin... No...Yks kaveri vähän kokeili.

Okei Okei, jos totta puhutaan, niin Rakka teki eilen kotona joutessansa "kokeilevaa lääketiedettä". Prosessi tiivistettynä seitsämään eri vaiheeseen: 

1. Jäädään ensin yksin kotiin.

2. Mennään sänkyyn

3. Yöpöydältä otetaan em.käsirasvaa

4. Tuhotaan purtelo 

5. Imetään jäljellä oleva sisältö sisuksiin

6. Odotellaan käsivoiteen vaikutusta

7. Ripulit väännetään kylppäriin ja takkahuoneeseen

Siinäpä on kiva haiseva pikkuylläri :) 

Eipä tuossa purtelossa ollut juuri mitään jäljellä, joten mitään myrkytystä tästä tuskin saa aikaiseksi. Hyvin tuntuu Rakka pömmäävän menemään ja hyvin ollaan hengissä.

Tulipa mieleeni, että Rakka on varmaan entisessä elämässään ollu tosi kova röökaamaan tai sitten se on soittanut trumpetti tai toiminut synnytysvalmetajana. Tämä on ainakin varmaan ihan totta, vaikka mielikuvitus minulla joskus vähän karkailee. Minkäs minä sille, voin jos Rakka hengittelee vähän väliä ihan tosi keskittyneesti poskiinsa, niin että ne pullistelee hengityksen tahtiin. *Puufh, Puuufhh..* On se niin huvittavan näköistä, että nauru pääsee melkein joka kerta. En tiedä onko tämäkin " sukuvika ", isältä peritty varmaan tämä tärkeä taito! ( Ai tärkeä, eihän siittä ole mitään hyötyä! :D  ) 

Otti luonnon päälle

Rakka senkin rökäle, teinimurkku olet kyllä nytten! Avaudun parin kappaleen verran tästä ihanuudesta, joka koskee aika monia meitä koiran omistajia jossain vaiheessa elämää. Nyt olen tässä vähän ajan sisällä huomannut, että Rakka on alkanut kokeilla rajoja toisinaan hyvin diplomaattisesti, mutta joskus aika röyhkeästi mulkoillen jostain penkan päältä. Vai mitähän tämä pelleily sitten on.

Nyt voit lopettaa lukemisen, jos koet olevasi maailman paras koirankasvattaja, etkä kestä lukea jonkun toisen avautumista siitä kuinka koira ei joskus tottele, ja emäntä yrittää keksiä ihan itse ongelmaan ratkaisuja. En ole mikään koirakuiskaaja, joten minun käyttämät keinot voi olla ihan sitä itteään, mutta näillä mennään! :D On me ainakin Sulon kanssa, joskus päästy yhteisymmärrykseen asioista, vaikkei koirankouluttajan titteliä minulla olekaan.

No, päivänä eräänä tässä olin Rakan kanssa lenkillä ja Rakka sai olla irti. Vastaan tulikin kaksi pyöräilijää: naapurin teini-ikäinen tyttö ja hänen kaverinsa. Rakkahan otti tehtäväksi juosta tuhatta ja sataa heitä vastaan ja pysäyttää tämä kahden pyöräilijän " tokka" hyvin miehekkäästi haukkumalla (ihan oli paimennus hommat käynnissä) Ei puhettakaan, että olisin mitenkään saanut sen pois sieltä komentelemasta. Sitten kun itse pääsin lähemmäksi, niin kävihän Rakka jaloissa pyörimässä, jonka jälkeen se kävi tarkistamassa pyöräilijät ja matka jatkui kotia kohti. Ei mitenkään kauhean mieltä ylentävä kokemus, kun "minulla on niin tottelevainen koira" . Ei se ainakaan vihainen ole, jos jotain hyvää haetaan.

Nyt tätä blogitekstiä kirjoittaessani saan aikaan jonkinasteista vahingoniloa heissä, jotka omistavat täysin maailmavoittajaluokan tottelevaisuusvaliokoiran. No, minulla ei sellaista koiraa ole (vielä), eikä meillä taida kummallakaan ihan kiinnostus sinne asti riittää.. ;)  En kuitenkaan aio antaa periksi tälle rajoja kokeilevalle murkulle. Ja tottakai koira kokeilee rajoja, jos siihen tulee tilaisuus!

Eilen alkuillasta tämä rötky vietti aikaa meidän kanssa takapihalla. Janne räppäili kelkalla tehden vähän kesää meidän takapihalle ja me seurattiin Rakan kanssa sivusta. Kelekan telamatosta lähti pari lappuakin irti, jotka Rakka kaivoi jostain lumen alta esiin ja toi ne ylpeänä näytille. Liekö vähän etsijäkoiran vikaa tässä pojassa? Kaikki meni hyvin, kunnes Rakalla halutti lähteä naapurin traktorin perään, ja vaikka ennakoin tilanteen ja käsksin sen pysyä pihassa, niin eipä vain Rakka kuunnellut. Sehän otti hatkat ja kiihdytti sellaiseen vauhtiin, että sora vain lensi! Siellähän se kävi rattorin perässä pienen mutkan, mutta tuli takaisin kauhialla tohinalla, kun karjuin vielä toisen kerran sen perään. Yritti se mielistellä, mutta ei auta. Jos ei tottele, niin turha kuvitella, että hyppisin onnesta. Olisi pitänyt kehua kun tuli takaisin!? Kyllä se tiesi, että nyt ei äiti tykännyt.

Traktoriepisodista selvittiin ja sitten jonkun ajan kuluttua piti tietenkin sisälle mennä. Voi vain kuvitella, että mitähän Rakan päässä on liikkunut, kun se hyppäsi ison lumipenkan päälle ja sieltä se vain tuijotteli " tyhmänä ". Hemmetin tuijotuskilpailu! Pyysin sen tulemaan mukaan, mutta poika vain haistelee ilmoja korvat heiluen. Ei paljon kiinnosta!  Janne tuli vielä kaveriksi, kun en itse päässyt kunnolla Rakkaa ojentamaan. Äkkinäinen ryntäys lumipenkkaan sai Rakan säntäämään häntä koipien välissä ovelle. Siellä se nolona katseli meitä kohti. Luoksetulo pitää vielä loppuun asti, joten pyysin Rakan nyt uudelleen minun luokse. Se tuli heti luokse, mutta oli se vain nolonnäköinen. Tapahtuneen jälkeen se kulki sisälläkin minun perässä ensimmäiset 10 minuuttia. Ihan kintuissa kiinni, enkä mie antanut huomiota, en edes katsonut sitä päin. Pari rapsutusta annettiin sitten, kun se oli asettunut jonnekin matonmutkaan. Iltapissalta se tuli ihan nätisti sisälle ja tottakai se sai pari rapsutusta korvan taakse, mutta jos alkaa vikuroimaan niin ei siittä mitään saa.

Noh, Rakka on tosiaan samaan aikaan hyvin hurmaava ja hellyttävä, mutta 
melkonen diplomaattinen kelmi se osaa myös olla! Se on niin ärsyttävän nokkela, että se yrittää vedota tunteisiin ja soluttautua joka paikkaan ja tilanteeseen mukaan. Ei sitä jokapaikkaan oteta mukaan ja se joutuu tyytymään kohtaloonsa ja jäämään myös yksin. Se yrittää mielistellä ja tehdä kaikenmaailman temppuja, jotta se saisi ylimääräistä huomiota tai muita etuja. Mutta kyllä sillä on joskus ihan oikeaa asiaakin, ei se aina värkkää tyhjää (niinku meillä ruukataan sanoa) Nyt kun tarkemmin mietin, niiin se on niin  sydämensulattava persoonallinen tyyppi, että se sai emännän kirjoittamaan tällaista höpönhöpöä :D  Sellaista se joskus on.

Niin ja tänään se sitten yritti olla ihmisiksi ja oli ainakin vähän ottanut eilisestä opiksi. Vai mitähän se tämän päivän touhu oikein oli? Eli tulin kotiin ja Rakka veti oman pienen vastaantulijaisseremoniansa, jonka jälkeen ajattelin päästää sen ulos heti pissalle ja moikkaamaan Suloa. Rakka kääntyi heti metrin päästä ulko-ovelta takaisin ja tuli hakemaan minua sisältä. Olin jo sillä välin ehtinyt keittiöön viemään pienet kauppaostokset, siinä Rakka se vaan pyörii jaloissa. Lopulta kun keittiöstä selvittiin, niin laitoin Rakalle päälle valjaat ja turvaliivit (ulko ovi edelleen sepposen selällään.) Ei pienintäkään elettä, että poika olisi menossa ulos, vaikka  Sulo siellä jo huuteli tarhasta. Lopulta Rakkka oli jo menossa ulos, mutta kääntyi heti takaisin, kun huomasi, että mie olin taas kadonnut omiin touhuihini (yritin etsiä jostain sopivaa pipoa.) Kylllä oli Rakan elämä nyt vaikeaa, kun se varmaan yritti sanoa jotenkin näin: " ÄITI, MEHÄN SOVITTIIN EILEN! Mie en mene ennää yksin ulos, kun en osaa siellä olla nätisti, TULE JO!" 

Onkhan Rakka vähän ON-OFF tyyppi vai kuvittelenko mie vaan ;) Ei se nyt lenkilläkään ottanut mitään kiellettyä, kuten herkullista sammakon raatoa, eikä se jäänyt haaveilemaan "kilometrien päähän". . . Ehkä jotain meni jakeluun?

Popperolla on ihan kiva olla

Meillä ruukataan sanoa, että mennään kopperolle tai popperolle, kun pittää viiä penikat tarhaan.  Sulolla on sellainen 4x4 m mitoiltaan oleva oma yksiö, jossa on tilava eristetty, lämmittimellä ja reilulla rutirex kuivikkeella varustettu koppero. Siellä se mielellään pötköttelee. Monesti se myös kuikuilee kopinreijästä pihalle ja tsiikaa, joko olisi kotiväki  tulossa kotia. Rakalle on siinä vieressä sitten vähän pienempi 3x4 mitoiltaan oleva yksiö, mutta koppi vielä puuttuu. Ehti talvi tulla ennen kuin ehdittiin kopin rakentamiseen paneutua. 

Nyt on viimepäivinä saaneet pojat temuta samassa tarhassa ihan kahestaan ja hyvinhän pojat siellä keskenään pärjäävät. Alun hästäysleikkien jälkeen on Sulo sitten monesti painunut pehkuihin (kirjaimellisesti) ja Rakka pööpöilee tyytyväisenä kopperon ulkopuolella ja pitää vahtia ettei pihaan pääse kukaan varoittamatta. 

Kopperolle mennään ihan mielellään. Rakka kävelee suoraan tarhan oven eteen ja käpyttelee sisälle, kun ovi aukaistaan. Se viihtyy oikein hyvin viileässä ulkoilmassa. Sulo joskus vähän hidastelee kopille mentäessä, kun ei sitä nyt joka välissä jaksaisi siellä yksin olla! Mutta Sulo hei, kuulepas kultapieni isin silkkikorva, sie saat viettää meijjän kanssa suurimman osan ajasta. Eikä kaikilla ajokoirilla ole edes lämmitettyä tai edes eristettyä koppia, eikä ne välttämättä pääse jokapäivä lenkille niinku sie. Sulla on ihan tosi hyvät oltavat, usko pois. (senkin suloinen höpönassu DramaQueen)

Nyt vain odotellaan lumien sulamista niin saataisiin Rakalleki tehdä oma koppero! Ei tämä rökälys ainakaan palellu, kun karvaa on ihan joka puolella ja jokapaikassa. Nyt on kuitenkin jo pikkuhiljaa alettu karvaa irroittelemaan. Reisissä pullottaa harmaita herkullisen meheviä pohjavillatupsuja aina silloin tällöin. Hiljaa hyvä tulee.  Luultavasti Rakan lempinimi KARVAMEUHKARI saa nyt taas uuden ulottuvuuden ;)  

Kyllä me pärjätään, älä sie huoli siellä!

No vähän on muhia tarttunu kankkuun. . . .

Niin...? Hei... Todellakin näät ihan omias.
Mie en ainakaa ole sohvalla ikinä ollukkaa...

Rakka se viihtyy enemmin lattialla.

Rauhanrakentaja

Eilen piti Sulo viedä rokotukselle. Hienostihan se reissu meni, vaikka aluksi pelkäsin joutuvani raahautumaan tämä  roikaleen perässä epätoivoisesti kirvaten ja huutaen pää punaisena silmät päästä häveten.... Onneksi tämä oli vain kauhukuva eikä liian lähellä todellisuutta :) Poika yllätti miellyttävällä rauhallisuudellaan niin emännän kuin eläinlääkärin.

Reissussa oli mukana Rakka, joka sai esitellä Sulolle Ounasrinteen koirapuiston parhaat kulmat ja merkkausmestat. Heti meidän perään puistoon tuli n.4 kk takaa tuttu uros, joka on Rakan kanssa tullut kivasti juttuun vaikka Rakka olikin silloin aika rääpäle verrattuna leikkikaveriin. Nyt tämä kohtaaminen pitkän ajan jälkeen oli vähintään yhtä leikkisä kuin silloinkin. Semmoista riekkumista että oksat pois! Sulo sen sijaan joutui tahtomattaan heti kiusan kohteeksi. Siinä se isompi uros yritti pullistella ja alistaa Suloa. Ei Suloa tällainen "seku vain isottelu"  ja turha matsoilu paljoa hetkauttanut, mutta kyllä se taisi vähän harmittaa. Rakka huomasi tilanteen ja lähti heti rauhoittelemaan kärtyävää vierasta urosta. (vai oliko vain kateellinen kun ei saanut huomiota??) Jokatapauksessa Rakka oli poikien välissä ja yritti kutsua toista leikkiin, välillä se yritti hyppimällä saada pukattua sitä toista pois Sulon kimpusta, toisinaan se houkutteli vieraan uroksen kauemmas leikkimään. Lopulta kyllä piti sen uroksen omistajien ja minunkin puuttua siihen touhuun, ettei Sulo joudu ihan syyttä suotta rokotusten lisäksi vielä tikattavaksi! Pääsi Sulokin lopulta sanomaan pari painavaa haukkua, kun me omistajat pidettiin vähän tiukempaa jöötä matsoilija uroksen kurissa pitämiseksi. Ei uskaltanut enää tulla värkkäämään tyhjää!  Oltiin me puistoilemassa vielä n. puolituntia ihan kahdestaan omalla porukalla ja se oli Sulon ja Rakankin mielestä ihan kivaa ja erilaista :)

Tässäpä ihan tämän päivän  iltapäivälenkistä pari kuvaa. Rakan kanssa ihan kahdestaan ja otin itse ihan iisisti, kun ei ole vielä tämä "lentsu" antanut periksi. . . . Joten mennään kuin mummo lumessa ;)

Kuuntelen... ( ehkä)

Tässä me pojat ollaan lenkilä!

Kyllä poro temput tunte+ kuvia

Päivitin yhden uuden välilehden, jossa on muutamia kuvia Rakasta nyt 6-8 kk ajalta. Saa katsella :) Löytyy yhden sivun alta ainakin jotain kuvia, jos ei jokaista blogitekstiä jaksa käydä läpi.

Ihan kelpopönötys, hyvin on Rakalle tyypillinen :)

Ja jos, poro tuntee temput, niin kyllä emäntäkin poronsa tuntee! En turhaan antanut lupausta siitä, että muutaman päivän tai parin viikon kuluttua Rakka on omassa päässään miettinyt mitähän tämä uusi temppu oikein meinaa.

Rakka tarjoaa tohkeissaan, joskus turhan malttamattomana uutta temppua, jonka se itse sattumalta oppi n. viikko sitten. Eli kyseessähän on tämä hoplaa-temppu. Rakka istua töröttää etujalat ilmassa rukoillen ja anellen makupalaa aivan oma-aloitteisesti, mutta makupalan saa vasta, kun temppu tehdään käskystä. Että näin meillä opitaan tempppuja. Jokainen taaplaa tyylillään, eikös vaan. :)

Ihana kevät! 14.4.2015

Oltiin pari päivää sitten upeassa huhtikuunauringossa ulkoilemassa Rakan kanssa ihan kahdestaan ja sain kivoja kuvia pojasta. Yksi kuva on menossa myös viralliseen lappalaiskoiragalleriaan, menee varmasti jokunen aika ennen kuin kuva sieltä löytyy. Pönötys ei ole ihan näyttelytasoa, mutta kuva oli sen verran komia ja koira vielä komiampi, että pitihän se kuva laittaa jakoon! Parempi yksikin kuva, josta saa jotain selvää, kuin ei kuvaa ollenkaan. Myöhemmin voin päivittää parempia kuvia ja kun saisin jonkun edustavan liikekuvan vielä napattua! Edelleenkin ihailen porojen vaivatonta menoa.... Se on niin kaunista katseltavaa! Ehkä te koiraihmiset ymmärrätte, että me hullaannutaan joskus hieman ihmeellisistä asioista. Esimerkiksi koiran poteman ripulin jälkeen se ensimmäinen normaali pökäle saa koiranomistajan hihkumaan isoon ääneen " JESSS!! Nyt tuli hyvä kakki, ihana juttu, hyvä hyvä hieno poika/tyttö!!" 

Tässäpä vielä muutama kuva Rakkapojasta:

Pälyillään...

Kelpaa käpytellä menemään....

Sulo ja Rakka

Esittelykierros:

Sulo, suomenajokoira, reilu yks vee.

Eli kotoisammin myös Solomoni, Sulomonia, Pottipää, Popo, Takareisimies, Majuri. . . Näitä riittää, osa ei ole painokelpoista tavaraa. Kaikki nimet on rakkaudella annettu <3  

Sulo elää hetkessä, nyt jo kovasti rauhoittunut pentuaikojen hössäyksestä ja hermoja raastava huomiohakuinen värkkääminen on jo lähes histtoriaa. Ainoastaan yllättävä skagahätä saa sen ravaamaan hermostuneesti ja hyppimään päälle.

Tämä rökäle ei muistele tyhjää vanhoja ja menneitä edesottamuksia. Sopivasti jästipäinen, mutta silti niin herkkä mielensäpahoittaja, joka ei haluaisi antaa periksi, vaikka ymmärtää tehneensä väärin, se haluaa selvästi puhua asiat halki: " Etkö sie äiti ymmärrä, että se herkku sanoi mulle, että syö minut, se oikein huusi mulle! Mie en mie voinu sille mitään. . . Älä nyt vauhkoo mulle, ku ajattele nyt omalle kohalle! "  

Sulolla mahtuu päähän aina kerrallan yksi asia ja se on hyvin usein ÄNES, eli Jänes. Sanaa jänes ei saa sanoa ääneen, ellei halua kiihdyttää Suloa äneksenhakumoodiin välittömästi!  Sulo ottaa jäneksenhaun ja ajon hyvin vakavasti ja henkilökohtaisesti. Jänistä tämä poika ajaa niin kauan, että töpöhännältä lähtee henki tai Sulo itse tuupertuu mettään. Sulo onkin pelottavan jääräpäinen ja periksiantamaton mettässä. . . .   

Sulon erikoiset:  

"Sulolla on asiaa ohjelma osio" eli juttua riittää kotiin tullessa, nukkumaan mennessä, joskus keskutellaan ja väitellään hyvinkin kiihkeästi yhteen ääneen tunteita herättävistä aiheista, kuten pöydältä ruuan varastamisesta tai liian rajuiksi yltyvistä leikestä. Vouw...vouw.. rouh..rowww...moumou, urrrr... Tämän erityisen puheliaan ajokoiran äänikavalgaadi ei häviä huskylle, alaskanmalamuutille tai ryhävalaalle! Äänen tajuutta, volyymiä, rytmiä vaihdellaan sen mukaan missä tilantessa milloinkin on tarvetta oma mielipiteensä ilmaista, myöskin erilaiset äänteet kuten urahtelut, tuhinat, murinat, huokaukset, volinat, vinkunat ja tuhahdukset valitaan tilanteen mukaan. 

"Sulo tekee peten" eli meillä ruukataan sanoa, että Sulo tekee peten, kun se alkaa mylläämään mattoa, vilttiä, sohvatyynyä tai omaa petiä. Sen jälkeen, kun pete on valmis, niin siihen on hyvä köllähtää oli se alusta kuinka rutussa tahansa.

"Sulo levitoi ja tulee iholle" , Sulolla on erityistaito levitoida itsensä täysin äänettömästi yöllä sängynpäätyyn nukkumaan. Sitä ei huomaa kukaan! Herrasväki sitten herää aamulla jalat mykkyrässä, poika leveästi rötköttäen jalkopäässä. Herätyskellon soidessa Sulo tekee perinteisen herätysrituaalinsa, eli hyppii kelloa hapuilevan ihmisen päällä, jonka jälkeen Sulo ottaa suhteellisen tiukan halausotteen eli Sulo menee hauskaan leikkiinkutsuasentoon samalla painaen päänsä heräilevän ihmisrievun kaulalle. Siinä sitten ollaan päällekäin ja niin lähekkäin, että ei mahdu lapinkansaa tähän ihmis-koira-hampurilaisen väliin! Häntä tietenkin heiluu vimmatusti ja Sulo laulaa " Voiko päiväni enää ihanammin alkaa.. owowo.. unununun... vouvouvou..." 

"En ansaitse tätä herkkua",Sulo meinaa jäädä aina ilman makupaloja tällä naurettavalla asenteella, joka on aivan ristiriidassa kaikkeen muuhun toimintaan. Kyllä sille kelpaisi toisten herkut milloin vaan, mutta sitten. . Kun pojalle tarjotaan possunkorvaa, leipää, luuta tai mitä vaan niin Sulo ottaa sen äärimmäisen hellästi varoen suuhun, jonka jälkeen se tippuu melkein heti lattialle ja sitten vielä Sulo kysyy lupaa saako hän syödä tämän tarjotun herkun.

Ei ole vaaraa, että kenenkään käsi lähtisi makupalan matkassa, tai että poika olisi mustasukkainen mistään herkuista. Sehän on vain hyvä asia tietenkin. :)

"Olen liian sisäsiisti", ei tarvinne selitellä. Eli sisälle ei kuseksita tai paskota, hienoa! Mutta tämä poika on vienyt tämän siisteysintoilun vielä pidemmmälle, se voi vain äärimmäisessä hädässä tehdä edes pissat ulkotarhaan, isompaa hätää se ei ole koskaan tehnyt sinne. Tarhassa Sulo on päivisin, muuten se viettää aikaa sisällä isäntäväen kanssa. <3

Rakka, lapinporokoira, kohta 8 kk ikäinen teinipoikanen.

Rakkapoika on tullut tutuksi aika monessa yhteydessä, joten pari pientä pikafaktaa tästä sydämeni sulattaneesta karvameuhkarista listattuna:

• Olen äitin poika. Isikin kelpaa, mutta äiti on paras.
• Nukahdan nopeasti, etenkin äidin jalkoihin. Iltaisin en voi mennä nukkumaan, ennenkuin äiti asettuu myös yöpuulle.
• En halua haastaa riitaa tai tapella.  Saatan joskus silti pörhistellä ja esittää isompaa kuin olen. . .
• Opin asioita omalla tavallani: Yhdistä käskyt "järkeen käypiin" käsimerkeihin (kera makupalojen) ja minua on helppo opettaa.
• Hermostun ja kyllästyn helposti, jos en heti tajua mitä minulta halutaan! Kokeile parin päivän päästä uudelleen, niin kyllä mie sitten jo osaan. Eli anna minulle aikaa miettiä omassa rauhassa, niin kyllä mie keksin mitä sie tarkoitit.
• Saatan joskus olla todella malttamaton ja yrittää vinkumalla saada tahtoni läpi.
• Olen tosi innostunut porojen ja lampaiden paimennuksesta!
• Olen tosi taitava nappaamaan lennosta lumipalloja, joskus käytän tassuja kaverina. 
• Lumessa pyöriminen ja kieriminen on ihanaa. Kenguruloikat on myös tosi jees. 
• Mettälintuja kannattaa ajattaa ja seurata, kun sieltä päin löytyy maukkaita " luonnon omia juustosnaksuja"
• Autossa matkustan mielelläni: nukun koko matkan!
• Osaan käydä pissalla käskystä ja mennä pötpöttämään eli sukellan sängyn alle nukkumaan, kun äiti haluaa ottaa päikkärit.
• Olen äidin silmäterä, Sulon pikkuveli ja yksi minun lempinimistä on karvameuhkari ja lipoja ( voinette arvata mistä nänä juontaa juurensa)

Met olemma kamraatteja, kähistään seku vaan!

Hoplaa!

Kyllä se vain on niin, että koiralle pitää joskus keksiä tekemistä. Valitettavasti Rakka on sen verran aivomyyrä, että sitä pitää välillä vähän haastaa. Joskus pitää tehdä niitä "ei niin mukavia" odottamista ja kärsivällisyyttä vaativia tehtäviä. Olen huomannut tämän pikku rökäleenn olevan joskus aikamoinen kelmi, kun se röyhkeästi yrittää jujuttaa emäntää tietyissä tilanteissa. . . . 

No, olen miettinyt pääni puhki miten saisin Rakan tekemään niinkin typerän tempun kuin "kerjääminen", eli lyhyesti kuvattuna: koira istuallaan ja molemmat etujalat ilmassa yhtäaikaa. Tämä kehittää kuulemma selkälihaksia ja muutenkin tekee hyvää koordinaatiolle ym. ja temppuahan voi kehittää vielä haastavammaksi, kun ensin oppii perusasennon. En ole kuitenkaan viitsinyt väkisin yrittää tätä temppua Rakalle opettaa, mutta sattumalta ollaan opittu polvenpäälle hyppääminen, ylävitonen ja ympyrän tekeminen (kiertää siis itsensä ympäri ihan kävellen, ei kierien) Eli opitut temput ei olleet yhtään sinnepäinkään, kun kerjäämistä piti harjoitella!

Hoplaa, poika tarjosi kerjäämistä ihan itse oma-aloitteisesti tänään! Heti tartuin tilaisuuteen ja aloin vahvistaa Rakan tarjoamaa temppua. Parin päivän tauon jälkeen Rakka varmaan tekee tempun niinkuin se olisi osannnut sen jo syntyessään. Nyt on temppu hyvin saatu ajettua Rakalle päähän, joten ei tarvitse enää miettiä miten tämän kerjäämisen pojalle opettaisin. Rakka teki tempun ihan itse! Taikasana on HOPLAA! Vaikka se kuulostaa samalta kuin HOPPAA, niin käsimerkki on kuitenkin erilainen, joten ei Rakka sekoita näitä kahta temppua. Nokkela poika (vähän tyhmempi emäntä.. ;)  )

Kuvia :)

Potkurilenkillä käytiin Rakan kanssa. Ensin tietä pitkin ja sitten loppumatka epävirallista kelkkareittiä pitkin. Tunteroinen sillä reissulla meni ja mukavasti pystyi potkuttelemaan jäisellä reitillä. Rakka on ainakin ihan uupelo nytten, kun sai juoksennella pitkin poikin.

Rakalla on muuten hoksottimet kohdillaan. . . Iso metto lähti meistä katsottuna oikealle, Rakka lähtikin heti kälppimään vasemmalle. . . Kyllähän Rakka tietää, että metto jättää makoisat herkut jälkeensä. . . .  Nam! 

Hoppista!

Saanpas kiinni! 

Hmm.. tästä se metto lähti, jättikö jälkeensä papanoita?

Tässä tämä minun " läski porokoira" 

RN 4.4.2015

Tänään edustettiin Rakan kanssa pentuluokassa Tervolan ryhmänäyttelyssä. Oltiin ainoat pentuluokassa, ja näyttelyn ainoat muut kaksi lapinporokoiraurosta löytyivät junioriluokasta. Vaihdoin pari sanaa yhden porokoiranartun omistajan kanssa ja hänen kokemuksensa on, että pohjoisessa porokoirauroksia ei ole liiaksi näyttelyissä näkynyt viimeisen 10 vuoden aikana ainakaan.

Rakka hurmasi rauhallisuudellaan tuomarin ja kyllä pari näyttelyvierastakin kävi Rakkaa ihastelemassa. Typerät haukkurähinät ja pöhinät unohtui heti alkuunsa, joten oikein hyvillämielin saan olla pojan käyttäytymisestä uudessa ja jännittävässä tilanteessa :) Kehässäkin pyörittiin kivasti, vaikka siinäkin on vielä hiomista (tietenkin) ja pönötyksiä piti ottaa muutaman kerran uusiksi, kun Rakalla olisi haluttanut lähteä katsomaan naapurikehän karjalankarhukoirien menoa! Pikkusen  Rakalla ujostutti tuomarin kopelointi, mutta antoi se silti tutkia ilman irvistelyjä tai paniikkia. Ensimmäistä kertaa tällaisessa tilanteessa, ja minusta me suoriuduttiin tosi kivasti :)

Dieetistä huolimatta pieni maininta tuli vyötärölle kertyneestä vararenkaasta, mutta onneksi ei ole läskit riistäytyneet käsistä kuitenkaan! Pitää varmaan siirtyä vielä vähän kevyempään nappulaan ennen kesää.

Näyttelyarvostelu, tuomarina Jari Fors:

7,5 kk ikäinen. Keskikokoinen. Musta vaalein ja mustin merkein. Oikeanlinjainen kevyehkö pää. Hyvät korvat. Ikäisekseen jo hyvin kehittynyt runko. Joskin tänään esitetään tuhdissa kunnossa. Hyvät raajat häntä ja turkki. Kevyt liike. Luonne oikea. 

ROP ja KP.

Saatiin kunniamainintakin kaupanpäälle, joten kyllähän se mieltä lämmitti :) Ihana juttu! Niin, jos Rakan väritystä pitäisi kommentoida, niin musta, vaalein ja ruskein merkein olisi lähempänä kuin musta vaalein ja mustin merkein ;) Mutta näitä pikku painovirhepaholaisia sattuu joskus.