 |
| CITYHIRVET |
Pakko noita on haukkua, ei pysty vastustamaan! En tiedä mitä ihmeitä nuo möllykät oikein on, mutta pitää niitä vähän komentaa.
Hemmetti, kun kävin niin kierroksilla vielä monta minuuttia tuon hirviepisodin jälkeen.... Nyt mulla vähän hävettää, kun piti alkaa vastaantulevalle koiranulkoiluttajallekin ilmoittaa ja haukkua. . . . Anna äiti anteeksi, kun kävin vähän ylikierroksilla. Seuraava kohtaaminen menikin jo sitte iha hyvin, en haukkunut yhtään, vaikka olisihan mie halunnu mennä tutustumaan siihen suloisen näköiseen kultaiseennoutajaan. Sekin taisi olla pentu vielä?
Huh... Olipas melkoinen päivä aloitus... Omituista, että täällä kaupungissa törmää kaikenlaisiin otuksiin niinkuin hirviin, hiihtäjiin, potkukelkkailijoihin ja lastenvaunuihin... Siis mitä ihmettä? Vähemmästäki alkais sullaki varmaan jännittään ja pittää häntä pystyssä ihmetellä jo kaukaa, että mitä nuo on. No, onneksi minulla on äiti turvana ja se aina sanookin, että älä turhaan jännitä. Jospa mie vielä opin, ollaan kärsivällisiä. En mie kuitenkaa rähjää kellekään, mulla vaan vähän jännittää ja kiinnostaa samaan aikaan!
Täällä on muute iha hirveen mahtavat ulkoilukelit. Ihan sopiva, kun on -15 ja -20 välillä pakkasta. Kyllähän se -34 oli minulle aivan sopiva lenkkeily keli, kun se lumikin oli jotenki hauskasti pöllyävää, siellä kun kävi pyörimässä! Mutta äidllä taisi posket olla aika lähellä paleltua toissapäivänä... Ihmiset on vähä huonosti suunniteltu talven varalle. Kasvata äiti sinäkin parta, niin sieki tarkenet ja sinustaki tullee komia kuuraturpa niinku minusta aina pakkasilla!
