Mikä reissu!

Nyt kyllä oli sellanen matkailuelämys, että oksat pois! Huh huh..... Reitit mukailivat seuraavia kaupunkeja ja kyliä Päivä 1. Vanttausjärvi-Rovaniemi-Pulkkila-Leppävirta-Suonenjoki- Konnevesi. Päivä 2. Konnevesi- Myllymäki-Petäjävesi-Jyväksylä-Konnevesi. Päivä 3. Konnevesi-Viitasaari-Keitele-Konnevesi. Päivä 4. Lähtö kotiin: Konnevesi-Kuopio-Kajaani-Puolanka-Ranua-Vanttausjärvi. KYLLÄ SIINÄ ON AJELUA KERRAKSEEN! Huh huh. . . Käytiin siis kaikenkaikkiaan kylästelemässä vähän siellä sun täällä mm. äidin äidin luona, jonka jälkeen lähdettiin heti jyväskylään ja siellä oli 3 alle 10 vuotiasta lapsukaista meitä vastassa, ne oli aika kivoja Rakan mielestä, vaikka ei ihan aina jaksanutkaan kiinnostaa. Tosi söpöhän se Rakka lasten mielestä oli. Rakkakin olisi halunnut vähän pusuja antaa.

 

Autossa matkailu on Rakan mielestä ihan okei. Joskus vaan piti pysähtyä ihan sen takia, että voi rapsutella ja kyhyttää äitin kanssa. Ei mitään huutoa tai vinkumaa, mutta ajan kuluksi mukava vähän kupsuttaa :) Kotosalla Konnevedellä Rakka joutui sitten vahtimaan, että lauma pysyy läjässä, hitto kun on hankala tuollanen 2 kerroksinen talo. . . .  Ihmislauman paimennus onkin Rakalle tärkeämpää kuin ne lampaat. ;)  Pihalla oli karhukoira Topin tarhan vieressä toinen tyhjä tarha, joten Rakka vietti aikaa täysin tyytyväisenä myös siellä, ja se taisikin olla se mukavin paikka päivystää :) Siellä olikin kaikkea mielenkiintoista: fasaani ja orava, jotka olikin ihan uusia juttuja Rakalle.

 

Käytiinhän me sitten ihan extemporee velipoika Ukon tykönä, jossa Ukko pisti töhinät pystyyn asiaan kuuluvasti, KUKA MINUN TONTILLE TULLEE VAROTTAMATTA?? Hä? No Rakka yritti ensin häkin läpi tehdä tuttavuutta, mutta eihän se nyt ollu hyvä idea, Rakallaki nousi karvat pystyyn ja niin sitä sitte mentiin sylikkäin kohta takasin autoon :D Pihalla uusi yritys, pojat karvat pystyssä rähisi toisilleen minkä ehtivät. Rakkakin niin miehekkäästi rohahti, että jos en Rakkaa tuntisi niin kyllä perääntyisin vahvasti takavasemmalle toivoen, että hihna ei petä. Onneksi Ukon emäntä tunsi oman koiransa niin hyvin, että uskoi tilanteen rauhoittuvan Ukon osalta yhteisen kävelylenkin myötä. Lähdettiin siis lenkille. Alkuun Rakkakin oli vähän jännittyneessä tilassa ja meinasi murinoita ja örinöitä tulla. Mie sitten päätin, että ei tarvitse Rakan pöhistellä ja ojensin sitä niinkin törkeästi, että läppäisin vaan reidelle kämmenellä ja eikös poju tokentunut aina hetkeksi ja lopulta  parin "kurinpalautuksen" jälkeen se töhötys sitten väheni vain pieneksi "takakireydeksi" ja sitte mentiinkin ihan peräkanaa suhteellisen rauhallisissa merkeissä, kunnes pojat sai keskenänsä nujuta ihan vapaasti. Rakka ei oikein olisi välittänyt Ukon härnäysleikeistä ja rähisi hieman pitempään, mutta aivan leikkimielistä, mutta totista välien selvittelyä siinä käytiin. Sisällä pojat sitten olivat ihan kuin veljekset konsanaan :) Kiltisti sovussa töhöttivät menemään sinne tänne, kunnes Rakka meni autoon keräilemään unta palloon.

Hieno reissu kyllä kaikinpuolin, Rakan kanssa mukava matkustella ja aina oppii uutta omasta koirastaan, kun tulee uusia tilanteita eteen. Kotona Rakka taas piti minua silmällä, että en vaan pääse katoamaan mihinkään. Sulon lähentenyt ärsytti taas poitsua niin penteleesti, että Rakan piti ihan suuttua sille. Välit pittääki selevitellä, ei siittä muuten tule mittään.



Tässäpä mie päivystän
 

Velipoika Ukon kanssa nuuskutellaan



Nyt se Makkara minut selätti!

No ei oo tosi, tätä juurta järsin kun en tohi Makkaraan koskia...

Hmmm.. Makkaraa mie metsästän!

 

En nää tota Makkaraa. . . . En nää en . . . en ollenkaan.
 



Ja olen rantaleijona <3

 

Laiturilla on kiva väijyä.

Kuvia Rakasta

Rakka on niin suloinen. Sille tärkeintä elämässä tuntuu olevan: lupa olla äidin kanssa, käydä kyhnyttämässä äidin kainalossa ja ähistä, önistä ja äheltää siinä hetki iltaisin. Lisäksi ihanaa elämässä on lupa leikkiä, seurailla vapaasti omassa rauhassa lampaiden touhuja, syödä hyvää ruokaa ja nahistellla Sulon kanssa. Rakka on kyllä minun pieni elämänilo <3 Tässä muutama kuva meidän tämän päivän touhuista :)

Nyt on kuuma, kieli vyön alla. . . . 

Katse eteenpäin!

Nyt on ötökkää.....! Phuh...

Laidunnetaan yhes koos.

Käskystä äiti!! TULLAAAAANNNN!!!!!

Tilkku hei, ollaanks me kamuja?

ROI KV kaikkienrotujen Juhannusnäyttely

Rakka esiintyi Rovaniemellä juhannusnäyttelyssä 21.6.2015

Tuomarina Eeva Resko. Rakalla ikää nyt reilu 10 kk ja sai arvosteluksi JUN EH 1.

"Hyvän tyyppinen, kookas uros. Hyvä pää&korvat&ilme&pitkä rintakehä, Hyvin kehittynyt runko, selkälinjassa vielä hieman pehmeyttä. Riittävästi kulmautunut edestä ja takaa. Tarvitsee kehäharjoitusta, että oppii liikkumaan kehässä oikein. Voisi kantaa häntäänsä paremmin liikkeessä. Hyvä karvanlaatu"

Ihan se kuulosti Rakan tyyppiseltä arvostelulta.  Jonkin verran ihmetytti tuo " kookas", Rakka ei minusta mitenkään kookas ole, mutta se lienee johtuu siitä, kun perheessä on tuo jättiläinen 34 kiloinen ja melkein parimetriseksi itsensä singuttava hurjan komea nuori ja salskea suomenajokoira:D Ei porokoira ole niin iso koira, eikä sen pidä ollakaan.

Ja liikkumisesta tosiaan rokotettiin, kehässä näytteleminen ei mennyt niinkuin kotona pilkuntarkoissa harkkoissa. Hieman olisi Rakalla kiinnostanut kehän ulkopuolella olevat koirat enenmmän kuin kehässä juokseminen ja sitten kun se juokseminen kiinnosti, niin Rakka innostui vähä liikaa...Lopputuloksena hetkittäin hienoa näyttelyesiintymistä, suurimmaksi osaksi hieman lennokasta askelta ja hännän heiluttelua turhankin korkealla. No, Rakka kantaa häntäänsä normaalisti aina alhaalla tai loivassa J-koukussa, en olisi siis liian huolissani tästä häntäasiasta. ;) Askeleetkin on aina niin vaivattomia ja maataviitoittavia. Siittä, kun Rakka vähän vielä aikuistuu niin alkaa se häntä ja jalatkin pysyä alhaalla.

Mutta hurjaa kehitystä on tullut verrattaen Pellon ryhmänäyttelyyn, jossa käytiin turistina. Pellossa ensimmäinen puolituntia meni täysin harakoille Rakan hakkuessa koko ajan. Tervolassa, ensimmäisessä pentunäyttelyssään se pöhisi ja haukkui vielä ajoittain jonkin verran. Nyt ensimmäisessä junioriluokan näyttelyssään 10 kk iässä se ei päästänyt ensimmäistäkään haukausta! Pari pöhinää ja murinaa pääsi, kun toinen koira alkoi isottelemaan. Eikä sillä kiinnosta vieraat ihmiset, ellen itse sitä vienyt näytille.

Eikä Rakka taaskaan pettäny hellyttävyydellään ja herätti sopivasti mielenkiintoa muissa porokoirailijoissa. :) Meitä kävi mm. jututtamassa oikein herttainen ja ystävällinen norjalainen Marita Thoresen, jolla olikin useita koiria valioluokassa. Kyllä se taitaa olla niin, että Rakan tunnistaa porokoiraksi, pentuaikojen sakemannikohuista huolimatta. Näyttää ihmiset osaavan tulla juttelemaan ihan oikeissa paikoissa oikeista asioista. :) 

Jooh, kesäkunnossa, vielä on pohjavillatupsua lavoissa,
mutta kyllä ne siittä syksyyn mennessä lähtee...

Ei se paras pönötys, mutta saa nyt kelvata.

Rakka kysyy, että mitä sie haluut, että mie teen??

Lammasleiri

16-17.6.2015 Pellossa Saajomannussa paimennettiin lampaita yönyli kestävällä leirillä. Paimennukseen kuului yksi kenttäharjoitus, jossa oli tarkoituksena ohjata muutaman lampaan laumaa. Koiran ja omistajan kokemus ratkaisi sen, miten lkenttäharjoitusta lähdettiin tekemään. Ohjauksessa/paimennuksessa apuna oli "paimensauva", jota käytettiin koiran ohjeistamiseen ja tarvittaessa muistutuksen antamiseen, jos koira lähtee liikaa kuumumaan tai se ei seuraa laumaa tai ketään muutakaan. Kehittyneimmät koirakot harjoittelivat itse paimensauvankäyttöä ollen itse lauman edessä jolloin koira pysyi lauman takana joko yksin tai Minnan tukemana ( tilan emäntä ja samalla leirin vetäjä, meidän ohjaaja). Ohjaaja, joka on lauman edessä kulkee selkä meno suuntaan ja paimensauvalla on tarkoitus ohjata koiraa kääntämään laumaa haluttuun suuntaan. Jos koiran apuna on koiran omistaja niin myös hänen pitää seurata "johtajaa", jotta tietää mihin suuntaan on tarkoitus mennä, muuten homma leviää käsistä.

Minä ja Rakka aloitettiin myös paimennus kenttäharjoituksella. Rakka oli hihnassa, ja suhtautui lampaisiin ystävällisesti niinkuin aina. Ensin minä olin Rakan tukena takana ja Minna ohjasi edestä. Minä en ensin käsittänyt mihin pitää kääntyä, jos sauvalla osoitetaan vasempaan ja minne sitten mennään, kun se onkin suunnattuna oikealle. Alkukankeudesta huolimatta homma lähti sujumaan ja Rakka oivalsi hyvin nopeasti mitä mikäkin sauvan heilautus tarkoittaa. Minun oma epävarmuus vain sotki kuvioita alussa vähän liiikaa.  Eikä Rakka vielä tässä vaiheessa pystynyt siihen, että Minna olisi ottanut Rakan taakse ja itse olisin ohjannut sitä edestä. Vuoron vaihdon kokeilu tyssäsi lyhyeen, kun Rakka kieltäytyi täysin yhteistyöstä ja rimpuili vain koko ajan minun luokse hakemaan tukea. Eli emme vielä lähteneet sen enempää yrittämään ohjausta minun toimesta.

Metsäpaimeneen lähdettäessä jaettiin koirakot kahteen ryhmään. Ensin toinen ryhmä lähti edeltä kuljettamaan lampaita, jonka jälkeen me perässä toisessa porukassa ilman lampaita. Kohtaamispaikka oli puolessa välin matkaa ja me jatkoimme lampaiden kuljetusta määränpäähän. Kohteenamme oli n. 6 km päässä oleva porokämppä. Laavutelttailusta luovuttiin todella epävakaan sään vuoksi, kaatosade oli jo kertaalleen meidät kastellut sadetakeista huolimatta. 

Lampaiden kuljetus metsätiellä sujuikin Rakaltakin oikein hienosti, 5 muuta koiraa oli myös mukana porukassa. Erikoisin koirista oli nuori narttu Hippu, joka oli rodultaan Schapendoes, tutumpia olivat sitten Minnan koirat lapinporokoira Bilke sekä lapinkoira Tähti. Lisäksi mukana olivat saksanpaimenkoira narttu Siru, jonka kaverina porokoirauros Jehu. Rakka tuli kaikkien kanssa juttuun eikä mitään kähinöitä tullut paria pientä poikien välistä "isottelukohtausta" lukuunottamatta, jossa Rakka alistui asiaan kuuluvalla tavalla.

Metsäreissulla Rakka toimi kokemukseensa nähden tosi hienosti, välillä tuli "perseilyä", eikä se aina kuunnellut TÄNNE käskyä tai leikin lopettamista. Pian se kuitekin palautui ruotuun, kun sitä pari kertaa muistutti asiasta. Huomautan nyt, että en koskenut koiraan missään kurinpalauksen vaiheessa, vaan paimensauvan isku maahan tai äärimmäisessä tapauksessa kepin heittäminen sen vierelle riitti. Kepin heitto on jo niin kova " rangaistus" että sen se muisti sitten koko reissun ajan, eikä kovempia "voimakeinoja" enää juuri tarvittu. Rakka on siitä hieno ja ihana koira, että se ei jää liiaksi murehtimaan kurinpalautuksia, vaikka se aivan aluksi menee vähän turhankin nöyräksi. Palautuu kuitenkin hyvin eikä jää kinttuihin pyörimään. 

Olen oikein ylpeä Rakasta ja siitä miten se oppii niin nopeasti, kestää painetta vaikkakin joskus se paineistuu hieman liikaa ja sitten se hakee tukea/hyppii päälle tai menee makaamaan. Onhan Rakka vasta 10 kk ikäinen pentu, joten annettakoon se sille anteeksi. Tosin minun pitää olla tarkkana, etten turhaan anna sille liian kovia vaateita, tai jatka painetta liian kauan, kun toivottu käytös on saavutettu. Paineistumisesta huolimatta ja palautuu ja pystyy taas jatkamaan töitä. Esimerkkinä:

Minä olin osanaikaa metsäkuljetuksen aikana lampaiden vetovuorossa ja koirien tehtävä on kulkea lauman takana ja tarvittaessa tasapainottaa laumaa sivuilta. Nyt vaadin Rakalta pysymistä lauman takana ja Rakka teki sen, vaikka jouduin sen ainakin kolmesti palauttamaan paimensauvan avulla saatellen takaisin lauman perälle. Parin kerran jälkeen se seurasi ohjeitani tarkoin, ja pieni sauvan nosto viistoon riitti palauttamaan sen takaisin lauman perälle, jos se eteni liian lähelle eteen. Se ei minun ohjauksessani pystynyt aivan täydellisesti keskittymään lauman seuraamiseen, kun se tuijotti niin keskittyneesti minuun ja siihen missä asennossa paimensauva on. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen siihen, että Rakka kesti hienosti palautukset takaisin lauman taakse, vaikka se kerran paineistui hieman liikaa ja meni aivan maahan makamaan, mutta nousi pian ja lähti oikeaan suuntaan.

Rakka on kyllä niin hieno koira, eikä se ole niin hermoheikko miltä joskus tuntuu. Se on vaan tosi, että emännän oma hösellys vaan tarttuu siihen...Se ei hösellä yhtään tuolla mettässä, paimennuksessa, autossa, eikä kämpälläkään ollut mitään piippausta tai värkkäystä. Vaikka tottakai yö oli levoton, kun joku koira oli aina vähän toinen silmä auki ja nosti päätään, jolloin koko muu lauma oli myös pystyssä. 

Rakka on ihan tosi ihana ja just minun koira ja kyllä mie olen se Rakan emäntä. Ja vaikkei me parrasvaloihin paimennuksessa tähdätäkään, niin nyt harjoitellaan kesällä omilla päkäpäillä ja elokuussa taas mennään Saajomannuun Minna Mäntyranta-Mustosen tykö :) 

Aamulla lampaat pois poroaidasta...

Tota noinniin.... mihinkäs me nyt menhään?