Tosiaankin niinhän se on, ettei minun ole tarvinnut kertoa Rakalle, että sillä on nenä ja mikä sen käyttötarkoitus on. Tietenkin makupaloja etsitään omatoimisesti vähän väliä sekä sisällä että ulkona (oli niiitä tai ei) ja muutenkin kaikenlaiset hajut kiinnostaa todella paljon. Ei ole tarvinnut Rakkaa patistaa nenän käyttöön!
Olen todella yllättynyt tämän pienen porokoiranalun nenätyöskentelystä, sillä tänään tapahtui jotain hieman odottamatonta. Olimme jo aamulla aikaisin käyneet metsäretkellä ja nyt toisella metsäretkellämme ylitimme aiemmin aamulla kulkemamme reitin ja Rakka otti heti vainun. Kuono varvikkoon ja vimmatusti seuraamaan tuttua hajua! Useamman tunnin jälkeen siis meidän haju oli edelleen siinä risikossa. Menimme tarkasti samaa reittiä ensin kaatuneen koivun alta ja sitten kännyimme tervaskannolta loivasti oikeaan ja siitä vielä kaarrettiin vasempaan ottaen suunnan kohti naapurin autiotaloa... Hienoa työtä Rakka, hienosti meni! En kyllä odottanut sinulta mitään, mutta olen tosi ylpeä sinusta! Ehkä innostun hieman pienistä asioista, mutta... En osannut odottaa tällaista omatoimisuutta!
Me olemme molemmat vasta alussa kaikessa ja opiskelemme yhdessä toisiamme ja kaikenlaisia juttuja. En ole vielä alkanut mitenkään määrätietoisesti etsimistä tai jälkeä sille opettamaan, mutta ainakin taipumusta nenänkäyttöön tuntuisi Rakalta löytyvän! Nyt vaan emännältä puuttuu kapasiteettia tai lähinnä kokemusta aiheesta... Mutta onneksi uskon siihen, että hiljaa hyvä tulee! (ja aiheeseen perehtyneitä porokoiraharrastajiakin tuntuu löytyvän, voinen heiltä oppia jotain) En halua ottaa paineita vielä mistään, koska tähän asti on asiat näyttäneet menevän Rakalle jakeluun todella nopeasti. Uskon siis, että tässä vielä ehditään opetella vaikka mitä tulevina kuukausina ja vuosina!
 |
| Älä huoli äiti, kyllä mie tiedän missä me ollaan: me ollaan tässä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti